perjantai 31. lokakuuta 2014

Välinerikko viime metreillä

Sinisen mohairpuseroni hihojen neulominen on edistynyt tuskastuttavan hitaasti. Olen neulonut niitä molempia yhtäaikaa pyöröpuikoilla magic-loop'ina. Sileää oikeaa ohuesta mohairlangasta ja kaksi hihaa yhtäaikaa, tuntuu melko toivottomalta, tylsää eikä hihojen pituus tunnu kasvavan sitten millään. Vihdoin kuitenkin alkoi tuntua, että edistyyhän ne sittenkin, hihat olivat jo melkein riittävän pitkät...vain pari senttiä enää...ja onnistuin katkaisemaan toisen puikonpään. Ja ihan omaa tyhmyyttäni, kannattaisi vähän katsoa mihin keskeneräisen työnsä laskee, ja miten sen lähistöllä liikkuu. No, koska rahatilanteeni, ja lankakaupat kaukana, ja puikonpää oli katkennut/lohjennut sillä tavalla pitkittäin, että osat sai hyvin aseteltua kohdakkain, päätin korjata sen liimaamalla. No joo, vaikka osat ilman liimaa sai aseteltua erittäin siististi ja tasaisesti vastakkain, liiman kanssa ei ollutkaan ihan niin helppoa. Kyllä sillä nyt varmaan noi hihat loppuun saa neulottua, mutta seuraavan kerran 3,25 mm:n puikkoja tarvitessani joudun kyllä puikko-ostoksille. 3,5 mm:n päätkin pitäisi ostaa, niistä kun hukkasin toisen jo kesällä isäni pihalle. Nämä koot taitavat vieläpä olla niitä kaikkein useimmin käyttämiäni.

No eipä tuosta kuvasta sitä korjausta kunnolla näe, tarkennus on ihan väärässä päässä puikkoa. Tuolta läheltä tuota metalliosaa se on liimattu, vähän siinä näkyy sitä kuivunutta liimaa, ja huomaa, ettei puu ole ihan tasainen.

Niin, että ihan niin pian en sitten päässytkään valmistuneita esittelemään, kun vielä maanantaina luulin. Viikot kuluu aina niin nopeasti. Lapaset olen kyllä saanut koukuttua, että jospa huomenna saisin ne kuvattua ja postattuakin. Ja toivottavasti pian sitten muitakin.

Arpaonnea

Arpaonni suosi minua Woof & Stich - käsillä tekevän blogi -blogin synttäriarvonnassa, ja palkinnoksi valitsin Hennan tekemät haitarivillasukat. Sukat odottivat minua eilen illalla postilaatikossa, kun tulin kotiin. Ihanat sukat, ja juuri sopivat minun jalkoihini. Tosi kiva saada joskus jonkun muun tekemät villasukat jalkaan, ja tulivat tarpeeseenkin. Olen nimittäin itse neulonut itselleni viime aikoina vain ohuita sukkia.


maanantai 27. lokakuuta 2014

Garter yoke baby cardi ja junasukat

Olin eilen ystäväni Baby shower -juhlissa. Heti, kun kuulin juhlista aloin neuloa junasukkia ja etsiä vauvan villatakin ohjetta. Sukat valmistuivat siis jo jokin aika sitten, mutta villatakin napit sain ommeltua paikalleen vasta lauantaina. Kuvat muistin sentään napata eilen ennen kutsuille lähtöä, mutta junasukat unohdin punnita.


Vauvan villatakin neuloin Garter yoke baby cardi ohjeella, löytyy täältä. Luonnonvalkoista Drops Merino Extra Fine lankaa siihen kului hieman vajaa 3 kerää, 138 grammaa. Käytin 3,75 mm:n pyöröpuikkoja. Ja kerrankin noudatin ohjetta kirjaimellisesti (niin no, muuten paitsi langan ja puikkojen suhteen :) tai ainakaan en tietoisesti tehnyt mitään muokkauksia. En ole juurikaan neulonut englanninkielisistä ohjeista, mutta tässä ohjeessa ei ollut mitään erikoisia neulesanoja, jotka olisivat tuottaneet ongelmia. Englannin kieli sinänsä ei tuota minulle ongelmia, mutta neulesanastoon en ole perehtynyt oikeastaan ollenkaan. Ohje on muutenkin mielestäni kaikessa yksinkertaisuudessaan loistava.

 Vauvojen neuleet on kyllä tosi suloisia ja ihania, ja nopeita neuloa, mutta pikkusen ärsyttäviäkin. Siis, kun ne näyttää niin pikkuriikkisiltä, voiko ne mitenkään mahtua ihan oikealle ihmiselle? Kuitenkaan ei ole kiva tehdä liian isoakaan, joten on vaan noudatettava ohjetta ja toivottava, että vaate sopii. Ja vaikka oikeasti ne junasukat näytti niin pikkuisilta, paitsi pitkävartisilta, niin tuossa kuvassahan ne näyttää ihan suhteettoman suurilta ainakin tuohon villatakkiin verrattuna. Onko junasukat siis älyttömän isot (mieluummin niin, koska ovat ihan käyttökelpoiset varmaan silti) vai villatakki ihan liian pieni (kääk!)? Junasukat neuloin muuten Drops Baby Merinosta, luonnonvalkoinsta, limeä ja lilaa.

Toivon pääseväni lähiaikoina esittelemään muitakin valmistuneita, olenhan nyt malttanut olla aloittamatta mitään uutta, joten eiköhän täällä pian valmistu yhtä sun toista. Valmistuneiden kuvaamiseen tilaankin sitten parempia ilmoja, vähän vähemmän harmaata, kiitos.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Polku

Roosa Nauha sukkaohjekuvastosta ensimmäiseksi neulottavakseni pääsivät Polku -sukat. Kaikkien ihanien kirjoneulesukkien joukosta valitsin nämä, perussukat, joissa on vain pikkuisen pitsineuletta.


 Alpakkamekosta (joka on muuten päälläni näissäkin kuvissa) jäi ylimääräistä lankaa jäljelle hieman vajaat 5 kerää, ja ajattelin jo silloin, että haluaisin tehdä niistä mekon kanssa yhteen sopivat pitkät sukat. Asia jäi hautumaan, koska mielessäni ei ollut sopivaa sukkamallia, ja toisaalta mietin myös asian järkevyyttä, 100 % alpakkalanka, kun ei ehkä ole viisain valinta sukkiin. Sukillani ei ole kuitenkaan ollut tapana reikiintyä nopeasti, joten toivon, että alpakkaiset ihanuutenikin kestäisivät käyttöä. Alpakan liukkaus ja laskeutuvuus eivät myöskään välttämättä ole ihanteellisia ominaisuuksia sukissa. Lankana sukissani on siis Drops Alpaca, jota kului 179 grammaa.


Ohjeen sukat ovat polvisukat, mutta minä tein ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä ylipolvensukat. Neuloin joustinneuletta 7 kertaa mallipiirroksen verran, kahden ensimmäisen mallikerran ajan neuloin mukaan kuminauhalankaa, jotta sukat pysyisivät paremmin ylhäällä. Joustinneuleen neuloin 2,25 mm:n puisilla sukkapuikoilla, sileän osuuden neuloin 2,5mm:n puikoilla, paitsi kantapäästä alkaen neuloin jalkaterän 2mm:n puikoilla, koska toivon, että tiheämpi neulos kestäisi paremmin kulutusta. Joustinneuleen jälkeen neuloin varren ohjeen mukaisesti, mutta lopussa neuloin yhden kavennuskerroksen lisää, joten nilkassa minulla oli silmukoita 56. Kantapään ja sukan teräosan neuloin omalla tavallani, en edes ole varma miten ne ohjeessa neuvottiin.

 Tämä ohje sopi minulle parmmin kuin hyvin, koska sain sen helposti muokattua ylipolvensukiksi. Aion kyllä neuloa kuvastosta myös kirjoneulesukkia, monikin malli kiinnostaa, mutta minusta niissä on monissa aika paljon silmukoita lyhyisiin sukkiin (ei kuitenkaan ehkä tarpeeksi, että niillä silmukkamäärillä voisi suoraan aloittaa ylipolvensukkia, ja muutenkin kirjoneulesukan muokkaaminen pidemmäksi on hankalampaa). Kirjoneulemallien kohdalla ongelmia aiheuttaa myös sopivien lankojen löytäminen lankavarastostani. 

Tuo pitsikuvio ei näissä kuvissa okein erotu kunnolla, alpakkalanka ei kyllä kuvion erottumisen suhteenkaan ollut paras valinta, mutta tykkään näistä sukista silti tosi paljon.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Punainen kameli

Täytyy vähän huijata, kun en saa mitään valmiiksi. Yrittänyt olen kyllä, mutta väliin ilmaantui muutama pikkutyö. No, harmaat sukat sain tänään puikoilta, mutta koska näin harmaana päivänä ei harmaiden sukkien kuvaaminen innosta yhtään, odottelen parempia ilmoja niiden kanssa. Odotellessa voisi päätellä niistä langanpäät, jos vaan viittis :) neljä langanpäättelyä per sukka ei pitäis olla kovin iso homma, mutta kun ei vaan sitäkään viitsis.


Mutta tässä tulee tämä punainen kamelini. Pipo, jonka neuloin tammi- tai helmikuussa, kun oli kaksi viikkoa kahdenkymmenen asteen pakkasia, viime talven ainoa kylmä jakso täällä. Neuloin silloin useamman pipon, tämä oli varmaankin viimeinen niistä. Muistelen käyttäneenikin sitä yhden kerran silloin, mutta viime viikolla kaappeja järjestellessäni löysin sen, ja totesin, että langanpäät oli päättelemättä. Kumma kyllä päättelin ne sitten ihan saman tien, ja tänään kuvasin sen sitten pikaisesti tuossa takapihallani tuossa harmaudessa.

Punainen kameli on neulottu Lana Gatton Camel Hair ja BC Garnin Semilla langoista. Ihanan pehmeä ja lämmin pipo. En ole kirjannut mitään muistiin tämän tekemisestä, eikä minulla  tietenkään ollut mitään ohjetta. Loin silmukat jotenkin hankalasti niin, että niitä pystyi neulomaan molempiin suuntiin, sisäpuolelle neuloin noin 4:n cm:n verran sileää Semillalla ja päällipuolen neuloin molemmilla langoilla (4o 1n ribbiä), paitsi, että kamelilanka loppui päälaella kesken kavennusten, joten lopun neuloin kaksinkertaisella Semillalla. Yhteensä tähän kului lankaa noin 85 grammaa. Kamelilankaa oli vajaa kerä ja Semilla kerästä jäi hyvin vähän jäljelle. Kamelilanka sisältää siis 60% merinovillaa ja 40% kamelinkarvaa, ja Semilla on 100% luomuvillaa. Tykkään tosi paljon näiden lankojen yhdistelmästä.

Vieläköhän näitä melkein valmiita ja muita keskeneräisiä neulomuksia putkahtelee jostain piiloistaan esiin. Toivottavasti ei, ihan riittävästi tekemistä, että saan nämä tietämäni keskeneräiset joskus valmiiksi.

torstai 16. lokakuuta 2014

Sohvalla shaalin alla

Keskeneräisten neuleiden keskellä täällä edelleen majaillaan, niin no, sanoohan sen jo blogin nimikin. Ja täytyyhän sitä aina jotain tekeillä olla, mutta toki nyt haluaisin valmistakin saada. Vaikka viime postauksessa kirjoitinkin, ettei mitään valmistuneita ole esiteltäväksi ei se kuitenkaan tällä kertaa tarkoittanut, ettei yhtään mitään olisi valmistunut. Jotain pikkuriikkistä olen aloittanut ja saanut valmiiksikin, mutta palaan siihen myöhemmin.

Blogin nimeksi olisin voinut laittaa Keskeneräiset kutomukset niin olisivat sitten olleet sekä puikoilla että puissa olevat tekeleeni samassa kastissa. Tällä kertaa esittelyvuorossa nimittäin kangaspuissa kutomani shaali, vihdoin senkin taival keskeneräisenä päättyi valmistumiseen. Kudoin tämän yli puolitoista vuotta sitten, mutta valmiiksi sen sain vasta viime kuun lopussa. Mutta nyt on shaalini päässyt kutomosta kotiin ja saanut solmut paikoilleen, ja vihdoin sain sen kuvattuakin. Kylminä syysiltoina voin kääriytyä tähän ja istua sohvan nurkassa neulomassa.

Shaali on kooltaan noin 120 cm leveä ja noin 180 cm pitkä. Tykkään tosi paljon sen ruskean sävyistä, kuvaaja(siis minä) on onnistunut saamaan kuvaan aikaiseksi joitain kummallisia värivirheitä, joita shaalissa ei oikeasti ole. Värit ovat oikeasti kauniit toisiinsa sopivat ruskean sävyt. Sopii aivan loistavasti yhteen punaisen sohvani kanssa.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Joku sana liivistä ja vähän niinku jotain ohjeen tapaistakin

Terveiset vaan täältä keskeneräisten neuleiden maasta. Kun nyt ei ole valmistuneitakaan esitellä, niin voisin kirjoittaa jotain viime postauksen kuvissa esiintyneestä liivistä. Oikea ohje liiviin löytyy Suuri Käsityö -lehden numerosta 1/2010 (13Kauluksellinen liivi), mutta kuvissani esiintyvä minun versioni toki poikkeaa alkuperäisestä, mm. käyttämäni langan sekä tekotavan osalta. Neuloin siis ohjeesta poiketen tämän(kin) vaatteeni yhtenä kappaleena minimoiden saumojen ompelun.

Nennille (ja mahdollisesti muille kiinnostuneille) tiedoksi, suunnilleen näin minä liivini neuloin. Huom! Muistiinpanoni eivät olleet kovin tarkat, joten jos yrität neuloa liivin tämän "ohjeen" mukaan varaudu harjoittamaan luovaa ongelmanratkaisutaitoasi tai kysy lisäohjeita minulta, neuvon erittäin mielelelläni (jos osaan :)

Käytin Dropsin Andes -lankaa, jota kului noin 500 grammaa. 80 cm pitkät pyöröpuikkoni olivat 8mm paksut.

Loin 112 silmukkaa (=56 etukpl + 56 takakpl).
Neuloin pyörönä joustinneuletta aloittaen yhdellä nurjalla silmukalla, jatkaen 2o 2n... kerroksen viimeinen silmukka nurin. Joustinneuletta neuloin 13 cm.
Joustimen jälkeen 1.krs:lla neuloin näin 1n 6o 2n 1o 2n 1o 2n 1o 2n 6o 2n 1o 1n lisäsin yhden silmukan oikein 1n 1o 2n 6o 2n 1o 2n 1o 2n 1o 2n 6o 1n (=etukappale 57s) ja sama alusta loppuun takakappaleen puolikkaaseen.
2. krs:lla neuloin oikeat oikein ja nurjat nurin.
3. krs:lla palmikonkierrot 6 oikean silmukan raidoissa, muut silmukat kuten edellisellä kerroksella. Jatkossa palmikonkierrot joka 8.kerroksella, muilla kerroksilla ja muut silmukat aina oikeat oikein ja nurjat nurin.
Kun työn korkeus oli noin 26 cm päätin keskeltä edestä kolme silmukkaa halkiota varten, ja jatkoin neulomista tasona. Kun työn korkeus oli noin 41 cm neuloin etukappaleet ja takakappaleen erillisinä. Vaatteen koko korkeus oli noin 64 cm.
Etukappaleiden halkion ollessa noin 20cm päätin halkion puoleisesta reunasta joka toisella kerroksella yhden silmukan 6 kertaa ja vielä joka neljännellä kerroksella kaksi kertaa. Kun kaikki osat olivat samankorkuiset silmukoin olkasaumat kiinni.
Takakappaleen keskimmäiset silmukat minulla oli puikolla, ja niiden seuraksi pomin etukappaleiden päänteiden reunoista sopivan määrän silmukoita, joilla neuloin 2o 2n joustinneuletta noin 12 cm:ä. Sitten neuloin vasemman halkion reunuksen 2o 2n joustinneuletta 4cm, oikean  halkioreunuksen neuloin samoin paitsi, ettö siihen tein napinlävet.
Lopuksi neuloin kädenteiden joustimet, poimin silmukoita neljällä jaollisen määrän ja neuloin 2o 2n joustinta 6cm.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Helppo ja nopea tuubihuivi

Tämän elämäni ensimmäisen tuubihuivin neulomiseen ei mennyt paljon aikaa, ja se onkin ollut jo pidempään valmiina.(Ai niin, tai lasketaanko möbius-huivi tuubihuiviksi, yhden sellaisen olen joitain vuosia sitten neulonut) Kuvien ottamisesta ei vaan nyt meinannut tulla mitään, suunnittelin vähän parempien kuvien ottamista, mutta nämä saavat nyt  kelvata, kun vihdoin sain jotkut räpsyt aikaiseksi. Määrä korvaa laadun, vai miten se menikään... öö...no ei ehkä ;)

 Juu, siis se huivi on tuo sininen mytty  tuolla kaulalla, joka hieman tuolta pilkottaa ;)

Jep, eilen kävelyltä tullessa siis totesin, että valo voisi riittää kuvien ottamiseen, ja kun se huivikin oli sopivasti valmiiksi kaulassa. Mitä sitä turhaan, huivia sen paremmin asettelemaan, näinhän se oli sen kävelylenkin ajankin.

Eikä sitä nyt ehdi kunnolla hymyilemään, kun täytyy miettiä, että joko se tällä kertaa osuis se huivi, ja ehkä pääkin kuvaan, ja hiukset nyt  elää kuitenkin ihan omaa elämäänsä tuolla tuulessa. Kuvista voisi luulla, että esittelen tuota liiviä, mutta eipä kai se haittaa, olenhan senkin itse neulonut, tosin parisen vuotta sitten. On muuten ihan huippuvaate syksyyn, voisin vaikka toisenkin tehdä, jos vaan joskus olisi aikaa kaikilta uusilta kiinnostavilta ideoilta. Jos  jotakuta kiinnostaa, voin siitä enemmänkin kertoa, mutta se siitä nyt tällä kertaa.


Tuubihuiviin hain inspiraatioita useista eri blogeista ja muilta nettisivuilta, ja sovelsin sitten oman versioni. Minulla oli yksi 50 g:n kerä Rowanin Brushed Fleece -lankaa, ja siitä halusin huivini tehdä. Käytin tähän ihan koko kerän viimeiseen langanpäähän asti, ja tästä tuli minun makuuni ihan sopiva, muutaman kerroksen enemmän olisin voinut tehdä, jos lankaa olisi ollut enemmän, mutta "kunnolliseen" (sellaiseen oikeasti muhkeaan) tuubihuiviin menee ainakin kaksi kerää, voi olla että kannattaa varata kolmekin. Tämän rinkulan ympärysmitta on reilu 130 cm ja huivin leveys (tai korkeus tai miksikä sitä nyt pitäisi kutsua) vain 12 cm.

Näin neuloin:
Loin 120 silmukkaa 7:n pyöröpuikoille, ja neuloin pyörönä joka toisen kerroksen oikein ja joka toisen kerroksen 1 oikein 1 nurin yhteensä 20 kerrosta, päättelin silmukat ja langanpäät ja huivi oli valmis.

Lankaa oli mukava neuloa, ja huivi tuntuu aivan ihanalta kaulalla, tai siis ei kauheasti tunnu ja onkin juuri siksi niin ihana, mutta on pehmeä ja mukavan lämmin, muttei liian kuuma. Tästä langasta neulottuna ainakin tällainen kapea(hko) tuubihuivi tuntuu aivan ihanalta myös tällaisen ihmisen kaulalla, josta tuntuisi sellaisen oikein muhkean paksun huivin kanssa, että sen sisään tukehtuu. Tästä langasta voisin vaikka neuloa toisen, leveämmänkin. Langan ostin ihanasta Silmu & Solmu -lankakaupasta.


maanantai 6. lokakuuta 2014

Rumat sukat

Tarkoitukseni oli eilen kuvata valmistuneita käsitöitäni isäni pihalla, loistava ajatus, mutta ajatuksen toteuttaminen olisi edellyttänyt sitä, että olisin muistanut ottaa kassin, johon olin työni pakannut, mukaani. Muut työt saavat nyt sitten odottaa, mutta otin näistä rumista sukista tänään rumat kuvat. Kun sukat kerran on niin totaalisen rumat, niin ei kai kuvillakaan ole väliä.

Sukat sopisivat omiin jalkoihini, siis kokonsa puolesta, mutta en vaan halua käyttää näin rumia sukkia. En tiedä, mitä näille teen, voiskohan kukaan mitenkään tykätä näistä. Kun ovat niin pientä kokoakin, etteivät kenellekään miehelle käy, muuten varmaan kyllä kelpaisivat vaikka jollekin veljistäni. Ovat ihan perussukat omaan tapaani, lankoina Novitan 7 veljestä ja Jussi, joita kului yhteensä 91 grammaa. Novitan villasukkien kokotaulukon mukaan koko olisi lähinnä 34, mutta oma jalkani on kokoa 36/37, ja nämä ovat minulle sopivat. Silmukoita on 44, 3,25 mm:n puisilla sukkapuikoilla nämä neuloin. Varren pituus on 17 cm:ä.


perjantai 3. lokakuuta 2014

Kuin karkki

Tänään postilaatikossa odotti ihana yllätys. Joo joo, tiesin voittaneeni Linnean neulomukset -blogin arvonnassa Roosa nauha sukkaohjekuvaston ja heijastimen, mutta iloinen yllätys se silti oli, löytää näin kaunis kirje postilaatikosta tänään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun voitin blogiarvonnassa, ja se ilahdutti mieltäni maanantaina, kun kuulin voitosta ja tänään, kun kirje saapui, ja tuottaa iloa myös moneen tulevaan päivään. Kiitos sinulle, Linnea Borealis, Linnean neulomukset -blogista!


Kaunis sisältö kauniissa paketissa, ja jos pakkaus oli kuin karkki niin sisältö oli vielä parempi. Heijastimelle onkin käyttöä nyt iltojen pimennyttyä ja pimetessä yhä enemmän.


Kuvastossa on toinen toistaan houkuttelevampia malleja. Roosa nauha sukkalankaa minulla ei valitettavasti ole, enkä ole varma saanko ostettuakaan, kun rahatilanteeni ei tällä hetkellä ole kovin hyvä. Langoista minulla ei kuitenkaan ole pulaa, joten eiköhän tuolta varastosta sopivia sukkalankoja näihinkin malleihin löydy. Ensimmäinen sukka on jo puikoilla, sen langan sopivuudesta (ensiksikään sukkiin ja toiseksi valitsemaani malliin) en nyt sitten oikein tiedä, mutta tykkään langasta ja halusin neuloa nyt siitä ;)


Ja keskeneräisten neuleiden määrä senkun nousee, eikä valmista tunnu tulevan. Koska kuitenkin yritän saada myös niitä vanhimpia keskeneräisiä tehtyä, saattaa näidenkin valmistumiseen kulua tovi jos toinenkin.

torstai 2. lokakuuta 2014

Taas jotain keskeneräistä

On täällä jotain pientä valmistunutkin, tarkoitus oli tänään niitä kuvata, mutta en ehtinyt, joten ei niistä nyt sitten sen enempää tällä kertaa. Palaan asiaan kunhan olen saanut kuvat otettua, toivottavasti pian. Tämänkertainen keskeneräiseni onkin kiinni kangaspuissa.

Hämärä kuva hämärästä tekeleestä, tyynynpäällistä siitä kuvittelen tekeväni, toivottavasti siitä joskus sellainen tulee. Enköhän sen kudottua saa, ajanmittaan, mutta kun eihän se sittenkään vielä ole valmis vaan se pitää ommella valmiiksi. Toivon kuitenkin, että joskus saan esitellä tämänkin täällä blogissa valmiina.