Morning star

Puseroilla jatketaan. Tämä olikin sitten paljon pikaisempi projekti kuin edellinen. Toukokuussa keksin tarvitsevani ohuehkon puuvillaisen pitkähihaisen puseron kesäksi. Koska minulla ei ollut sopivia lankoja tilasin niitä Sentikasta. Ja pari viikkoa lankojen tilaamisesta minulla oli uusi valmis pusero :) (Kesän mittaan olen valitettavasti täydentänyt puuvillalankavarastojani useampaan otteeseen enemmän kuin tarpeeksi.)

Valitsin langaksi Blockwallahin luomupuuvillalangan. Ja aikani sopivaa ohjetta etsittyäni päätin, että ohjeeksi sopii Dropsin nettisivuilta löytämäni Morning Star. Ja hyvinhän se sopikin, kunhan vähän taas soveltelin omiani. Eikä tarvinnut edes sävellellä niin paljon kuin etukäteen pelkäsin. Blockwallahin luomupuuvillalanka on vaihtelevan paksuista, ja siksi edukseen ihan sileänä pintana, ja tämän puseron kuvio näkyisi paremmin tasapaksuisella langalla neulottuna, mutta minulle kelpaa tällaisena (ja luonnossa kuvio erottuukin huomattavasti paremmin kuin näissä kuvissani). Kun, olihan se nyt vaan paljon mielenkiintoisempaa neuloa tätä kuin olisi ollut pelkkää sileää neuletta.

 

Tämän "laatikkopaidan" etu- ja takakappale neulottiin erikseen keskeltä aloittaen neliöinä. Keskustan tähti- tai kukkakuvion jälkeen jatkoin neulomista sileänä neuleena (ohjeessa ainaoikeaa), koska se näytti mielestäni paremmalta vain helmassa neuloin vähän matkaa reunaan ainaoikeaa. Toisin kuin ohjeessa neuvottiin minä jätin olka- ja sivusilmukat odottamaan ja yhdistin etu- ja takakappaleen olka- ja sivusaumat kolmen puikon päättelyllä. Ja hihat neuloin suoraan paikoilleen; odottamaan jättämistäni silmukoista ylhäältä alas.

En ole ihan varma mihin puikkokokoon lopulta päädyin, mutta luultavasti puikot olivat 3:t (Ensin yritin paksummilla puikoilla, mutta neulokseesta tuli liian verkkomaista). Lankaa kului 275g. Oikein mukava ja hyvä käyttöpusero, joka on "ilmavuudestaan" ja materiaalistaan huolimatta osoittautunut yllättävänkin lämpimäksi. Oikein onnistunut projekti siis, ja tästä samasta langasta suunnittelen neulovani seuraavaksi takin (ja toisen puseronkin neulominen houkuttelisi). Epätasaisuudesta huolimatta lankaa oli nimittäin mukava neuloa (vaikka muuta hieman pelkäsin). Pitää vaan löytää sopivan yksinkertainen (mutta mielenkiintoinen neuloa) ohje, ei mitään palmikoita eikä oikein pitsiäkään, mutta joku juju saisi olla. Ensimmäisessä pesussa langasta lähti aika paljon väriä, ja hieman kädet värjäytyivät neuloessakin, mutta ei ongelmaksi asti. Kuvissa väri ei muuten näytä ihan oikealta, se on todellisuudessa syvempi ja astetta tummempi.

Epätarkka lähikuva etu- ja takakappaleen keskustan kuviosta.

Sinistä pitsiä

Ja nyt sitten niitä valmiita neuleita. Ensimmäisenä tämä pitsipusero, joka valmistui jo huhtikuussa, kuvat otin kesäkuussa, ennen juhannusta, ja puseron valmistuminenkin kesti vain vuoden ja kolme kuukautta ;)

Inspiraation tähän puseroon sain Saumatonta neulontaa kirjan Faina Gobersteinin suunnittelemasta pitsipuserosta. Täältä näet kyseisen puseron. Tykkäsin siis pitsistä, mutten oikeastaan mistään muusta kyseisessä mallissa, ja pitsimallinkin muokkasin omiin tarpeisiini sopivammaksi :)

Mitään ohjetta minulla ei siis ollut, mikä olikin varmasti yksi syy tämän neuleen hitaaseen valmistumiseen. Toki osansa oli myös ohuella langalla, ja tietysti sillä, että minulla on aina niin monia neuleita kesken, enkä millään malta olla aloittamatta uusia. Mutta lisäysten ja kavennusten sijoittamisessa ja sovittamisessa kuvioon oli miettimistä, vaikka kuvio muuten olikin helppo oppia.

Neuloin puseron ylhäältä alas saumattomasti yhtenä kappaleena; 2o 2n joustinneuleen 2,75 mm:n puikoilla ja pitsiosuuden 3,25:lla Debbie Blissin Rialto Lace -langasta, jota kului 145g.

Kiva tätä oli neuloa, vaikka aikaa kuluikin näin paljon. Lopputulokseen olen myös oikein tyytyväinen; kaunis ja mukava villapaita. Ihanan pehmeää ja ohutta merinovillaa, joten sopii hyvin Suomen kesään, mutta lämmittää mukavasti myös hieman viileämpinä vuodenaikoina. Ollut käytössä jo kevään, kesän ja syksyn mittaan sen verran, että olen todennut hyväksi. Tätä tulee käytettyä varmasti paljon, mikäli näin ohut ja pehmeä merinovilla vaan kestää käytössä.

Sininen mohairpusero

Vihdoin sain neulottua tähän puserooni hihat.Vetkuttelin vaikka kuinka kauan niiden aloittamista, kun jotenkin pelkäsin, että onnistun pilaamaan koko puseron hihoilla. Mutta koska en olisi osannut käyttää tällaista puseroa lyhythihaisena, oli pakko ottaa itseä niskasta kiinni, ja aloittaa hihojen neulominen, mikä eteni melko takkuisesti. Ensinnäkin aloin neulomaan hihoja 3,25mm:n puikoilla, koska muistin neuloneeni vartalo-osankin niillä. No huomasin kyllä hyvin nopeasti erehtyneeni, neulos oli nimittäin tiiviimpää, mutta koska olen hukannut toisen 3,5 mm: puikonpään, päätin jatkaa ohuemmilla puikoilla. Ja kun neulominen vihdoin alkoi sujua, ja hihojen pituus lähestyä valmista, katkesi puikko.

Tähänkään puseroon minulla ei ollut mitään ohjetta, enkä myöskään ollut tehnyt muistiinpanoja neuloessani. Ja koska vartalo-osan neulomisesta on niin kauan, en myöskään muista yksityiskohtia, enkä jaksa alkaa laskemaan valmiista puserosta tietoja. Puseron neuloin ylhäältä alas pääntieltä alkaen.

Neuloin puseron koboltinsinisestä Drops Kid-silk langasta, jota kului noin 81 grammaa. Lanka sisältää 75% super kid mohairia ja 25% silkkiä. Ilmava ja kevyt pusero on todella lämmin, ja tuntuu miellyttävän pehmeältä ihoa vasten. Olen todella tyytyväinen puseroon, ja siihen, että jaksoin neuloa pitkät hihat loppuun asti, siis kunnolla pitkiksi, koska liian lyhyet hihat ovat mielestäni ärsyttävät.

Pilvenpiirtäjä tai jotain sinnepäin

Vihdoin pari iltaa sitten hoksasin, että tällaiselle vilukissalle 20 asteen lämpötila illalla varjonpuoleisella pihalla on juuri sopiva villasilkkisen neuleen kuvaamiseen. Tätä tunikaa tulee varmasti käytettyä kaikkina vuodenaikoina, 45 silkkiä ja 55 % merinovillaa tekee siitä ihanan lämpimän ja pehmeän, muttei kuitenkaan liian kuuman kesäilloista talvipäiviin. Tunika valmistui... hmm no joskus tämän kuun alkupuolella, kai. Ihana lanka ja ihana neule, tykkään.

Suihkun jälkeen hiukset kiinni, ylös, pois tieltä, ja ei kun kuvaamaan. Onhan se tuo kuvakulma ja iltahämärä, joka tekee kasvoille varjoja, onhan. (olisi muuten tehnyt mieli rajata kasvoni pois tästä kuvasta, mutta kun se kuva nyt kuitenkin näyttää paremmalta näin, lukuunottamatta väsyneen ja ryppyisen näköisiä kasvojani)

 Muut kuvat onnistuin ottamaan niin, että kasvoni rajautuivat pois ja hyvä niin.

Tunikankin rypyt johtuvat tietysti niistä valaistus- ja muista olosuhteista, ei suinkaan siitä, etten höyryttänyt sitä ennen kuvausta.

Kyseinen tunika on tehty Veera Välimäen Lankaleikki -kirjan Pilvenpiirtäjä ohjeella, tai ainakin lähes. Minusta alkaa tuntua, että olen kykenemätön tekemään mitään täysin ohjeiden mukaan, vaan teen aina vähän oman pääni mukaan. Nämä Veera Välimäen yhtenä kappaleena neulottavat ohjeet vaikuttavat  niin hyvin suunnitelluilta, että olisi parempi noudattaa ohjeita täydellisesti, varsinkin kun itseni on hieman hankala hahmottaa vaatteen kokonaisuutta ennen kuin se on jo todella pitkälle neulottu, mutta tästä ainakin tuli hyvä kuitenkin.

Ohjeen soveltaminen alkoi kohdallani tyypilliseen tapaan langan valinnasta. Kirjassa käytetyt langat olisivat varmasti todella upeita ja ihania, mutta hankalasti hankittavia (melko hintaviakin ja vaikka olenkin valmis satsaamaan laadukkaisiin ihanuuksiin, ja käsinvärjäys on plussaa, haluaisin päästä hypistelemään ja näkemään värit oikeasti ennen ostamista). Joten tein tunikani BC Garnin Silkbloom Fino langasta, väri 17 (vaaleahko) harmaansininen. Alemmissa kuvissa väri on hieman todellista sinisempi ja vaaleampi, ja ylimmässä ehkä tummempi. Neuloin Knit Pron puisilla 3,75mm pyöröpuikoilla, joustinneuleissa puikkojen päät olivat kokoa 3,25 tai 3,5. Muita sovelluksia saatoin tehdä tai olla tekemättä en enää muista, mutta hihoista neuloin koko pitkät, koska halusin pitkät hihat. Lankaa kului 301 grammaa (6 kerää).

Ulkona sataa, myrskyää ja ukkostaa, joten taidan siirtyä sohvannurkkaan neulomaan.