sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Hitaaseen edistymiseen tuskastumista

Mikään neule ei taas tunnu edistyvän. Mohairpuseron hihat eivät pitene yhtään, vaikka niitä kuinka neuloisin. Ne ovat tällä hetkellä hieman reilut 5 cm:ä pitkät, neulon niitä yhtä aikaa pyöröpuikoilla. Villatakkia olen myös neulonut, muttei sekään tunnu oikein edistyvän. Sitten ne ufosukat, no ensimmäisten lanka loppui kesken, sitä pitäisi olla minulla jossain lisää, mutten ole vielä löytänyt. Ja ne toiset, tuntuu etteivät edisty yhtään, vaikka olen niitäkin yrittänyt saada neulottua eteenpäin. Lapasten koukkuaminen on unohtunut ihan kokonaan, ja krokotiilivirkkauskin on vielä purkamatta. Purettu lanka ärsyttää niin paljon, että siitä pitäisi sitten heti aloittaa jotain uutta, ja jostain syystä en ole saanut mitään hyvää inspiraatiota siitä langasta.

Ja mitä tekee tämä neuloja, kun keskeneräiset työt eivät edisty. No aloittaa tietysti uuden neuleen...tai kaksi...
Ensimmäinen aloitus on huppuvillatakki Rintalan tilan luomulangasta, tässä yksi hitaasti edistyvä työ lisää. Työ aloitettiin hupusta, jonka mallineule on erittäin helppoa ja yksinkertaista, muttei ainakaan minulle mitään kovin nopeaa neulottavaa. Neuloin muuten ihan mallitilkunkin tätä työtä varten ja 4,5mm:n puikoilla sain sopivan tiheyden. Harmi, etten huomannut kuvata mallitilkkua ennen sen purkamista, sen verran harvinaista mallitilkun neulominen minulle on, että olisi pitänyt ikuistaa.

Uusinta lankaostostani, ihanaa fleece -lankaa, oli myös pakko päästä kokeilemaan. Tuon kuvassa näkyvän tekeleen purin, ja aloitin elämäni ensimmäisen tuubihuivin neulomisen. Luulisin, että lanka on juuri omiaan ihanan lämpimään ja muhkeaan tuubihuiviin koville pakkasille. Lanka on ihanaa ja sitä on mukava neuloa, ja neule edistyy mukavan nopeasti, mutta tuollaisilla tukeilla neulominen vaatii hieman taas totuttelua. Langan suosituspuikkokoko on 6, mutta minä neulon 7:lla, koska mielestäni minun käsialallani niillä tulee parempaa pintaa. Tämän valmistumiseen ei pitäisi mennä kauan, mutta toisaalta yritän kuitenkin saada aina välissä muitakin keskeneräisiä hieman edistymään, joten en ehkä kuitenkaan ihan heti saa tätäkään valmiiksi.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Pari ufoa

Löysin kaapista pari sukantekelettä, jotka olivat unohtuneet sinne alkutekijöissään. En yhtään muista milloin olen nämä aloittanut, mutta joka tapauksessa ennen tämän blogini aloittamista. Näiden olisi pitänyt olla mukana blogin alussa raportoiduissa keskeneräisissä neuleissa, mutta kun olivat onnistuneet piiloutumaan niin hyvin, etten huomannut niitä silloin, enkä kuluneen puolen vuoden aikana, ennen kuin nyt. Keskeneräiset työt ovat vähentyneet viime aikoina ihan mukavaan tahtiin, mutta  tässä tuli nyt sitten pari lisää.
Vaikken muista, milloin aloitin nämä, muistan miksi ne jäivät kesken. Aloitin ne tarkoituksenani neuloa lapaset, mutta sitten huomasinkin neulovani sukkia. En vaan tiedä kenelle tämän kokoiset sukat sopisivat, ja tylsän värisetkin niistä on tulossa, joten jäivät kesken.

Nämä sukat aloitin ja purin moneen kertaan, ja taisin sitten kyllästyä niihin kokonaan, kun en näköjään ole päässyt alkua pidemmälle. Oikeastaan näistä oli tarkoitus neuloa sukkahousut (itselleni), mutta alku oli niin hankala, että saa nähdä mitä niistä nyt sitten lopulta tulee. Mieluummin ehkä kuitenkin pitkät sukat kuin sukkahousut, mutta saa nähdä kuinka pitkät sitten jaksan näistä neuloa. Tarkoitus olisi nyt kuitenkin saada nämäkin keskeneräiset vuoden loppuun mennessä valmiiksi, niiden muiden keskeneräisten lisäksi.

Nyt, kun ulkona myrskyää onkin sitten oikein hyvä käpertyä sohvannurkkaan neulomaan. Sytytin pari kynttilääkin tunnelman luojaksi (ja siltä varalta, että sähköt katkeaa, mutta toivottavasti ei kuitenkaan).

torstai 25. syyskuuta 2014

Se siitä langanostolakosta

Ihan tarkoituksella ja suunnitelmallisesti menin lankakauppa Silmu & Solmuun, Dropsin merinolangat ovat nyt 25 prosentin alennuksessa, joten aioin ostaa 3 kerää Merino Extra Fine -lankaa, jotta sitä olisi riittävästi neuletakkia varten. Halusin myös pari kerää Rowanin Angora haze -lankaa, jonka valmistus on lopetettu.


Positiivista oli, että kaikista ihanista houkutuksista huolimatta mukaani tarttui vain yksi ylimääräinen lankakerä. Kauppaan oli tullut vaikka mitä ihania uutuksia, mutta tällä kertaa ostin vain yhden kerän Rowanin Brushed Fleece -lankaa. Aivan unelman pehmeätä, kevyttä ja muhkeaa lankaa oli pakko päästä kokeilemaan. Nyt pitäisi vaan päättää, mitä siitä ihanuudesta neuloisin.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Sinistä ja valkoista

Jälleen mekko. Tämä on ollut valmis nyt jo jonkin aikaa, mutta en ole saanut aikaisemmin aikaiseksi kuvata ja postata siitä. Tämä sopisi ehkä paremmin kevääseen, ja kevääksi sen oli tarkoitus valmistua. Puutarhurointi ja kauniit kevätsäät vaan veivät voimat ja ajan neulomiselta silloin. Ja miksei tätä voisi käyttää talvellakin. Lanka on ihanan pehmeätä merinovillaa, Drops Baby Merinoa. Neuloin aikaisemmin itselleni luonnonvalkoisen villapaidan, jonka resorit neuloin vaaleansinisellä langalla, ja kun molempia värejä jäi reilusti, päätin neuloa lopuilla langoilla mekon. Mitään ohjetta minulla ei taaskaan ollut, aloitin pääntieltä ja neuloin kohti helmaa, lisäsin ja vähensin silmukoita sopiviksi katsomissani kohdissa sopivalla tavalla, välillä sovitin ja sitten taas neuloin.


Lopputulos on aivan ihanan pehmeä, ja muutenkin ihana mekko, jonka toivon kestävän myös käytössä, vaikka lanka todella pehmeää onkin. lankaa kului yhteensä noin 325 grammaa. Käyttämieni pyöröpuikkojen koko saattoi vaihdella 3,75 mm:n ja 3,25 mm:n välillä työn eri vaiheissa, koska tarvitsin samoja puikonpäitä muissakin töissä, enkä aina muistanut palauttaa työhön oikean kokoisia puikonkärkiä :)

Nyt voisin, jos maltan, pitää jonkin aikaa taukoa mekkojen neulomisesta, niin mukavaa, kun niiden neulominen onkin ja niin mielelläni kuin niitä käytänkin, niin niitä taitaa alkaa olla jo tarpeeksi vähäksi aikaa. Nyt ainakin jatkan keskeneräisten neulomista, uusien neuleiden aloittaminen voi odottaa.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Pöllösäärystimet

Nämä säärystimet valmistuivat heti viimeksi esittelemieni sukkien jälkeen, mutta en saanut aikaiseksi kuvata näitä aikaisemmin, joten postaaminen hieman viivästyi. Pöllösukistani tulikin siis pöllösäärystimet.

En tiedä kiinnostaako ketään, mutta kerron nyt kuitenkin, mten siinä näin kävi. Aloitin sukat Pirtin Kehräämön nylon vahvistetusta paksummasta karstalangasta 2o 2n joustinneuleella, jota tein ihan reilun pätkän. Ensin ajattelin, että teen joustinneuleen jälkeen vain yhdet pöllöt, ja teen sukat mummolleni. Mutta sitten aloin epäillä, että pöllöt eivät välttämättä olisikaan mummon mieleen (tai valkoiset sukat). Joten päätinkin tehdä näistä itselleni säärystimet, näin paksuille sukille minulla ei nimittäin ollut tarvetta.

Päätin siis neuloa pöllöjä niin pitkään kuin lankaa riitti. Minulla ei valitettavasti ollut kyseistä lankaa kuin tuo yksi 100 g:n vyyhti, mutta neuloin molempia säärystimiä yhtä aikaa (tai oikeastaan vuorotellen), joten sain molemmista säärystimistä samanlaiset. Lanka ei ihan riittänyt kolmansien pöllöjen loppuun, joten neuloin säärystimien alaosan luonnonvalkoisella 7 veljestä langalla. Painoa näille tuli yhteensä noin 170 grammaa, joten 7 Veljestä lankaa kului noin 70g. Näiden säärystimien kanssa tarkenen talvella hame päällä.

Ohjeen pöllösukkiin löysin siis Mimmin mietteet -blogista, täältä. Näitä oli tosi hauska neuloa, ohje oli juuri sopivan haastava, ei liian helppo eikä liian vaikea ja Mimmin vinkki helmien pujottamiseen oli kätevä. Suunnittelin jopa neulovani lisää pöllösäärystimiä tai -sukkia, vaikka yleensä en neulo samalla ohjeella montaa työtä. Toisaalta olen nytkin törmännyt jo vaikka kuinka moniin houkutteleviin ohjeisiin, joita kiinnostaisi kokeilla seuraavaksi. Saa nähdä, mitä puikoilleni seuraavaksi päätyy, yhtään ei haittaisi, vaikka jonkun aikaa menisikin ennen minkään uuden aloittamista, keskeneräisiä on vielä tekeillä. Jotakin on valmistunutkin, siihen palaan piakkoin.

Jaa, että tarviiko sitä nyt laittaa kuusi kuvaa yksistä säärystimistä, näköjään ;) Yhden virheenkin onnistuin näihin neulomaan, huomasin sen vasta, kun nämä olivat valmiit, joten annoin olla. Taisin kuitenkin vahingossa onnistua kuvaamaan nämä niin, että virhe ei kuvissa näy, en ainakaan itse sitä kuvista löytänyt.
Tykästyin näihin niin, että jäivät jalkaani koko päiväksi, vaikka tarkoitus oli vain ottaa kuvat. Ja suunnittelin jo tekeväni itselleni vielä toisetkin pöllösäärystimet, harmaat. Lanka olisi jo valmiina, aivan ihanaa luomua kainuunharmas -lankaa, mutta helmet on vielä ostamatta.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Ensimmäiset kirjoneulesukkani

 Vaikka voiko näitä oikeastaan edes kutsua kirjoneulesukiksi, kun näissä on vain vähän matkaa alussa kuvioneuletta kahdella värillä. Mutta oli miten oli, en ole aikaisemmin neulonut tällaisia sukkia. Enpä ole koskaan aikaisemmin neulonut mustia sukkiakaan, mutta jostain syystä nämä mustavalkoiset sukat kolahtivat joskus, kun tämän ohjeen Dropsin sivuilla näin. Ohje löytyy siis täältä.

 Heti oli selvää, että haluan paljon pidemmät sukat kuin ohjeessa, koska nämäkin neuloin taas itselleni, ja minun pitkien sukkieni pitää ehdottomasti yltää polven yläpuolelle. Aloitin kuitenkin ihan ohjeen mukaisesti, mutta joustinneuleen jälkeen ensimmäisellä kerroksella kavensin vain neljä silmukkaa neulomalla jokaisen puikon alussa kaksi ensimmäistä silmukkaa oikein yhteen, kuvion neuloin ohjeen mukaan. Pohjekavennukset tein ohjeen mukaan, paitsi että jatkoin niitä niin pitkään, että minulla oli jäljellä 56 silmukkaa, joilla jatkoin vielä noin 9 cm ennen kantapään aloittamista.

Käytin näihin Novitan Tico Tico -lankaa, luonnonvalkoista ja mustaa. Luonnonvalkoisesta olin neulonut aikaisemmin pitkät pitsineulesukat, jämät riittivät hyvin tähän ja lankaa jäi vieläkin vähän. Mustaa minulla oli kaksi aloittamatonta kerää. Lankaa kului yhteensä 164 grammaa, ja mikäli mustat kerät todella aloittamattomina painoivat 100 grammaa kumpikin, mustaa kului 126 grammaa ja valkoista siten 38 grammaa.

Neuloin nämä sukat, kuten useimmat muutkin näistä ohuista sukkalangoista neulomani sukat, 2 mm:n sukkapuikoilla. 2:n puikoilla neulepinnasta tulee mielestäni sopivan tiivistä pintaa sukkiin. Olen kokeillut neuloa sukkia myös pyöröpuikoilla kaksi kerrallaan, mutta minä käytän mieluummin sukkapuikkoja. Aloitan sukkaparin kuitenkin aina samaan aikaan, ja neulon niitä vuorotellen kaksilla sukkapuikoilla. Sillä tavalla varmistan sen, että molemmat sukat valmistuvat, ja että niistä tulee samanlaiset. Näiden sukkien kohdalla tein niin, että neuloin ensin yhden sukan joustinneuleen ja sitten toisen, sitten neuloin muutaman kerroksen kuvioneuletta yhteen ja sitten toiseen sukkaan, että käsiala "tasoittui", sitten neuloin ensin yhden sukan kuvioneuleen loppuun ja sitten toisen. Mustaa osuutta neuloessa neuloin aina sitä sukkaa kumpi sattui osumaan käteen kunnes varret olivat valmiit, jolloin neuloin ensin yhden ja sitten toisen kantapään. Jalkaterän osuuden taisin neuloa kärkikavennuksiin asti ensin toiseen ja sitten toiseen sukkaan.

Tykkään, tykkään, tykkään, mutta pitäisköhän ostaa sellaiset sukkanauhahommelit, kun epäilen, että eivät kovin hyvin muuten käytössä pysy ylhäällä, tai sitten täytyy pujotella kuminauhalankaa tuonne joustinneuleeseen... nythän minulla on puikoilla ne pöllösukat, mutta sitten haluan puikoille jotain värikästä... esimerkiksi näitä olen halunnut neuloa jo pitkään, mutta toisaalta en välittäisi nyt neuloa ollenkaan mustalla langalla... jotkut värikkäät vaikkapa raidalliset ohuesta langasta neulotut ylipolvensukat kiinnostaisi myös... mutta nyt ensin neulon pöllösukat valmiiksi, ja muita keskeneräisiä.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Pöllöt puikoilla

Näin Mimmin mietteet -blogissa ihania pöllösukkia. Kun sain eilen vielä niiden ohjeenkin ja edelliset sukkani valmiiksi, niin pakkohan sitä oli sitten laittaa pöllösukat puikoille. Ihan sopivia helmiä (pöllöjen silmiksi) minulla ei ollut ja ensin luulinkin, että joudun odottamaan näiden sukkien aloittamisen kanssa kunnes olen saanut ostettua helmiä. Löysin lopulta kuitenkin varastostani suunnilleen sopivalta vaikuttavia maalaamattomia puuhelmiä, jotka maalasin akryyliväreillä ruskeiksi. Ehkä teen sitten uusia pöllösukkia, kun saan ostettua sopivampia helmiä, mutta näillä pöllöillä on nyt tällaiset silmät.


Niin, ja niistä valmistuneista sukista tulee postaus pian, toivottavasti huomenna, mutta joka tapauksessa lähipäivinä. Muistan kyllä, että mun piti vältellä uusien neuleiden aloittamisia, ja neuloa niitä keskeneräisiä valmiiksi, mutta täytyyhän sitä aina jotkut sukat olla tekeillä :) Ja kyllähän ne keskeneräisetkin täällä pikkuhiljaa edistyy.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Lankakasojen keskellä

Sitä sadetta ei muuten kauan kestänyt, mutta pengoin silti lankavarastoani. Ja kyllähän sieltä todellakin useampaankin villatakkiin langat löytyisi, toinen juttu on sitten, että kuinka paljon joudun ohjeita soveltamaan.

Tässä ensimmäisessä keossa on Rintalan luomutilan Helmi -villalankaa. (Ensimmäinen linkki vie tilan nettisivulle ja toinen suoraan tilan nettikaupan lankasivulle) Tästä langasta aloitan seuravan villatakkini, mutta joudun kyllä neulomaan mallitilkun tai kaksi, jotta voin päättää neulonko yksin- vai kaksinkertaisella langalla, ja kuinka paljon joudun ohjetta soveltamaan. Edellisen postauksen hupullista takkia tästä ajattelin. Yksinkertaisena tämän tiheys voisi kyllä sopia palmikkotakkiin, joka ohjeessa oli neulottu Dropsin Karisma -langasta, mutta sen neulomista suunnittelin tuosta alla olevasta lankakasasta. Drops Merino Extra Fine -lanka sopisi tiheytensä puolesta ja muutenkin, merinosta tulisi ihanan pehmeä takki, mutta tuota omenanvihreää lankaa ei minulla ole ihan riittävästi, joten muokkaanko ohjetta hieman kapeammaksi helmasta, vai aloitanko näillä ja ostan lisää lankaa, kun nämä loppuu, enkä välitä mahdollisesta sävyerosta, vai?
Viimeisenä kasa punaista Dropsin Brushed Alpaca Silkiä, tätä olikin 6 kerää, eli yksi ylimääräinen. Joten lankoja olisi valmiina, nyt on vielä aikaa hioa suunnitelmia keskeneräisiä neuloessa. En tosin tiedä kuinka kauan enää maltan olla aloittamatta mitään uutta, mutta toivottavasti nyt kuitenkin saisin ensin jotain valmiiksi.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Sadetta ja suunnitelmia

Sataa, oikein hyvä sillä täällä onkin ollut pitkään kaunista ja lämmintä, sitä paitsi sateella on mukava istua sisällä neulomassa ja suunnittelemassa uusia neuleita. Toistaiseksi olen vielä onnistunut keskittymään keskeneräisten neulomiseen, mutta voihan sitä jo suunnitella seuraaviakin neuleita, vaikka niiden aloittamiseen menisikin vielä aikaa :)

Uusia villatakkeja haluaisin kovasti päästä neulomaan, vaikka yksi on kesken nytkin. Syksyllä tekee vaan mieli neuloa sellaista ihanan paksua ulkoiluvillatakkia. Selailin garnstudion nettisivuja ja mm. nämä kuvat ja ohjeet löysin.



Tällaiset houkuttaisivat nyt ihan erityisesti, näissä jokaisessa on jotain erityistä, miksi haluaisin tehdä ne kaikki. Ja nämä ohjeet vaikuttivat jopa sellaisilta, että voisin neuloa ihan ohjeen mukaan, tai ehkä en, olenhan monesti ennenkin ajatellut neulovani ohjeen mukaan ja kuitenkin päätynyt soveltamaan jossain kohdassa ainakin jonkun verran. Sitä paitsi seuraavat neulomani isommat työt siis tällaiset villatakit ja vastaavat aion neuloa varastostani löytyvistä langoista, joten soveltaminen taitaisi alkaa siitä. Tuota alhaalla oikealla olevan kuvan neuletakissa käytettyä Brushed alpaca silk lankaa minulla muistaakseni olisi tuo tarvittava 5 kerää punaisena, joten se voisi onnistua. Siinä ohjeessa on vaan se vika, että siinä on ommeltavia saumoja, eikä sen muokkaaminen saumattomaksi onnistu mitenkään helposti. Mutta kai sitä sentään joskus voisi jonkun saumankin ommella. Muihin villatakkeihin minulla ei ohjeen mukaista lankaa ole valmiina, ylhäällä oikeanpuoleisen kuvan takkiin löytyisi Kid Silk lankaa, mutta Alpacaa ei ole oikeaa väriä eikä tarpeeksi paljon, joten tämän neuletakin neulominen jää myöhempään. Kahteen muuhun ei minun muhkeassa lankavarastossani ole ohjeiden mukaisia lankoja, mutta eiköhän sieltä jotkut korvaavat langat löydy. Monet langat, kun olen alunperinkin hankkinut villatakin neulomista silmällä pitäen. Pakko varmaan lähteä lankavarastoa penkomaan. Ja neulomaan keskeneräisiä, että pääsen edes joskus näitä uusia aloittamaan.


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Hieman huivista

Niin, edellisen postauksen kuvissa näkyvä huivi on tämä, jonka lupasin - melkein kaksi kuukautta sitten - esitellä, kun saan sen pingoitettua. Huivi on neulottu Drops Lace -langasta, jota kului 73 grammaa. Sen leveys yläreunassa on noin 170 cm ja pituus keskeltä noin 85 cm. Unelman kevyt, pehmeä ja siihen nähden uskomattoman lämmin hartiahuivi juhliin tai kaulahuivi kevääseen, syksyyn ja talveen, (ja miksei kesäänkin, ainakin kesäkuussa olisi kaulahuivi ollut ihan tarpeen).


Tällaisten niskasta aloitettavien kolmiohuivien neulominen on ihan liian hauskaa, vaikka tokihan tarvitsen huivin kaikissa mahdollisissa väreissä, että on sitten aina asuun sopiva huivi valmiina :) Tähän huiviin minulla ei ollut mitään ohjetta, piirtelin ruutupaperille kuvion ja sitten vaan neuloin. Kuvio nyt ei ole mikään monimutkainen, varmaan sellainen olisi jostain löytynyt valmiinakin. Mutta, kun onhan se nyt paljon hauskempaa "suunnitella" itse. Vaikka netissäkin olisi vaikka kuinka paljon aivan upeita ja ihania ja ilmaisiakin ohjeita, jotka myös haluaisin neuloa.

Niin joo, neuloin tämän 3,5 mm:n pyöröillä.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Pehmeää ja lämmintä syksyyn

Taas mekko, tällä kertaa ihanan pehmeästä ja lämpimästä, mutta melko ohuesta alpakasta. Tämän mekon neulominen on kestänyt kauan, lähinnä siksi, etten oikein tiennyt millaisen siitä tekisin, ja pelkän sileän oikean neulominen melkein koko mekon verran alkaa jossain vaiheessa tuntua melko tylsältä. Vaikka eipä tällä mitään kiirettäkään ollut, mekkoja minulla riittää muutenkin, mutta varmasti tätäkin tulee kyllä käytettyä paljon. Kuvausta varten puin sen päälleni aamulla ja koko päivän sen sitten olikin päällä, kun en kuitenkaan edes niitä kuvia saanut heti aamusta otettua. Erittäin hyvä asu esimerkiksi nurmikkoa leikatessa :) Auringonpaisteessa kuvia ottaessa meinasi tulla hieman liiankin lämmin, kun piti melkein juosta, että ehdin edes melkein poseeraamaan :) ja lämmintä oli suunnilleen 20 astetta. Aurinko paistoi kirkkaasti ja lämpimästi. Mutta reipas tuuli viilensi ihan mukavasti.


Tykkään tosi paljon juuri sileästä neulepinnasta, mutta alunperin ajatuksissani oli neuloa joku palmikkokuviokin johonkin kohtaan, mutta tällä kertaa tästä tuli nyt tällainen. Muutamia raitoja neuloin tähän mekkoon aikaisemmin esittelemästäni hameesta jääneillä langoilla, jotka ovat samaa Dropsin Alpaca lankaa kuin tämä harmaakin. Lankaa kului yhteensä 289 grammaa, vaaleanharmaasta aloitin ihan vähän kuudetta kerää.


Tämän mekon neuloin helmasta ylöspäin yhtenä kappaleena pyöröpuikoilla ilman saumoja. Alussa neuloin jollain vähän paksummilla pyöröpuikoilla, ja saatoin vaihtaa parikin kertaa ohuempiin, ennen kuin päädyin 2,75 mm:n pyöröihin, joilla sitten neuloin suurimman osan mekosta. Ja koska tein tätä niin kauan, minulla ei ollut mitään ohjetta enkä tehnyt muistiinpanoja, en muista silmukkamääriä tai muitakaan yksityiskohtia. Helmaa kaventelin sopivin välein, raidat neuloin, kun halusin vähän vaihtelua sileän oikean neulomiseen ja välillä sovittamalla sain muotoilut kohdalleen. Kädenteiden ja päänteiden reunat neuloin ainaoikeaa, jotta sain ne viimeistellyiksi neuloessani.



















Yllättävän hauskaa voi yksinään itseään kuvatessa olla, vaikka mieluummin olisinkin kameran takana kuvaamassa jotakuta muuta.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Puolivuotiskatsaus

Tämän blogin aloittamisesta on kulunut jo puoli vuotta (ihan melkein just), mihin se aika oikein vilahti? Ajattelin, että olisi hyvä aika tehdä pieni tilannekatsaus keskeneräisten neuleideni suhteen. Puoli vuotta sitten keskeneräisiä neuleita oli 13, jos kahta villatakkia, joista puuttui vain napit, jotka ompelin silloin heti, ei lasketa. Lisäksi kesken oli kaksi muuta käsityötä.

Ensimmäiseksi valmistui kaksi huivia, jotka olivatkin odottaneet luvattoman kauan pingottamista ja parin langanpään päättelyä. Sitten valmistui kesäpusero ja sukat. Sitten edistyminen olikin todella hidasta, neuloin vähän ja lähes kaikkia vuorotellen, joten mikään ei valmistunut. Vihdoin heinäkuussa valmistuivat puuvillasukat ja Pilvenpiirtäjä tunika. Lopulta sain valmiiksi myös paksun villatakin, pitkän hameen ja kaulahuivin. 15 keskeneräisestä käsityöstä olen siis puolessa vuodessa saanut valmiiksi vain yhdeksän. Kaksi neulemekkoa, yksi neulepusero ja yksi neuletakki on edelleen kesken. Myös lapaset on koukkuamatta ja krokotiilivirkatun huivin kohtalo päättämättä. Kaksi viimeistä on suunnilleen siinä tilassa, missä ne olivat puoli vuotta sitten ja mohairpusero on edelleen ilman hihoja, mutta muut ovat kyllä edistyneet. Tilanteen puoli vuotta sitten näet täältä.

Alpakkaiseen mekkoon en vielä puoli vuotta sitten tiennyt neulovani raitoja, nyt mekko on jo melkein valmis, ihanaa saada tämä mekko vihdoin käyttöön. Ihan sopivasti

Tämän villatakin valmiiksi saamiseen voi kyllä vieläkin mennä aika paljon aikaa, vielä on paljon neulottavaa ennen kuin tätä pääsen käyttämään, mutta edistystä on kuitenkin koko ajan tapahtunut pikkuhiljaa.

Tässä mekossa ei olisi enää ihan kauhean paljon neulottavaa, kun vaan istuisin alas ja neuloisin, tiestysti sitten vielä se viimeistely, langanpäiden päättely sun muu vie minulla aina kohtuuttoman paljon aikaa.

Vaikka keskeneräiset neuleeni eivät olekaan edistyneet niin nopeasti kuin olisin halunnut, olen tyytyväinen siihen, että tämän puolen vuoden aikana aloittamistani kuudesta uudesta neuleesta vain nämä heinäkuun loppupuolella aloittamani  piiiiitkät  sukat ovat kesken. Kuten näkyy kirjoneuleosuudet on tehtynä, mustalla sitten vaan loppuun asti.
Haluaisin kuitenkin saada nämä keskeneräiset valmiiksi tämän vuoden aikana, joten nyt yritän keskittyä vain näiden neulomiseen. Pyrin välttämään uusien neuleiden aloittamista ennen kuin nämä kaikki loputkin keskeneräiset ovat valmistuneet. Vaikeaa, todella vaikeaa, päässä pyörii nimittäin vaikka kuinka paljon uusia ideoita ja haluaisin aloittaa vaikka mitä uutta. Krokotiilivirkatun huivin aion kylläkin purkaa en tehdä valmiiksi, joten siitä langasta voin aloittaa jonkun uuden työn. Mitäköhän siitä tekisin? Toisaalta nyt on kyllä ihan hyvä vauhti ainakin toistaiseksi näiden vanhojenkin neulomisessa, eikä minkään tekemisessä ole mitään jumitusta tai ongelmaakaan.