Keltainen pitsineuletakki

Tämän neuletakkini neuloin Saumatonta neulontaa -kirjan Pitsineuletakin -ohjeella. Tosin tapani mukaan tein malliin aika paljon omia muokkauksia matkan varrella. Neuloin takin siis jo viime vuoden puolella, ja veljeni Antti otti siitä kuvatkin jo joulukuun lopussa, mutta sain vasta nyt kirjoitettua tämän postauksen.

Kuva: Antti

Takki neulottiin ylhäältä alas yhtenä kappaleena ja minä neuloin sen villasilkkilangasta, jonka olin ostanut merinosilkkinä, mutta minusta se ei tunnu sillä tavalla pehmeältä kuin merinon pitäisi tuntua, joten ehkä se on oikeasti jotain muuta villaa. Aluksi pelkäsin sen olevan ehkä vähän pistelevääkin, mutta sitä oli kyllä mukava neuloa, eikä se lopulta ole pistellyt käytössäkään. Ensimmäisen muokkauksen malliin tein heti pääntielle, josta neuloin pyöreän sijaan v-mallisen. Hihoista tein täyspitkät ohjeen 3/4-hihojen sijaan ja neuloin hihansuihin kierrettyä joustinneuletta. Koko takistakin tein selvästi pidemmän ja siksi tein myös lisäyksiä helmaan, ja sivuihin neulottuja pitsikaitaleita jatkoin myös helman joustinneuleessa. Lopuksi neuloin etureunoihin ja pääntielle kapean i-cord-reunuksen ohjeen mukaisen joustinneuleen tilalle.

Kuva: Antti

Neulomiseen sen sijaan käytin ihan ohjeen mukaisia puikkoja. Eli 3,25 mm pyöröillä neuloin takin ylä- ja alaosan sekä hihat ja vyötärömuotoilut takkiin tehtiin neulomalla keskiosa 2,75 mm pyöröillä. Lankaa takkiin kului 233g (eli noin 932 m).

Kuva: Antti

Mallina olo ei näitä kuvia ottaessa oikein sujunut, valoa oli joko liian vähän kuvaamiseen, tai sitten aurinko häikäisi niin, että siristelin silmiäni, mutta eiköhän näistä nyt kuitenkin aika hyvän käsityksen takista saa. Ai niin, neuloin i-cord-reunukseen kyllä napinlävetkin, mutta sitten päätin takin olevan parempi ilman nappeja. Joten nyt olen käyttänyt sitä ihan avonaisena.

Beach date

Toukokuussa neuloin itselleni kesäksi uuden mekon. Sopivan ohjeen löysin Dropsin sivuilta täältä. Ja harvinaista kyllä taisin tällä kertaa neuloa ihan ohjeen mukaan, S kokoa. Tosin tein mekon Rowanin Creative linen langasta Dropsin Muskatin sijaan. Ja langan loppumisen vuoksi helmasta taisi jäädä joku kerros pois. Tuttuun tapaan tämä neulottiin siis ylhäältä alas yhtenä kappaleena ilman saumoja. 

 

Alussa pääntien ainaoikeassa puikot oli 3,25 mm, mekossa 4 mm ja helman ainaoikeassa 3,5mm. Minulla oli 4 vyyhtiä lankaa, ja kaikki meni (jäljelle jäi alle metrin pätkä), valmiin mekon punnitsin painavan 396g.

 

Rowanin puuvillapellavasekoitelanka oli oikein mukavaa neulottavaa, ja valmis mekko on miellyttävän tuntuinen päällä, ja tykkään tästä kyllä muutenkin oikein kovasti. Enkä onnistunut pilaamaan sitä konepesullakaan, kun sen mitään ajattelematta käytön jälkeen koneeseen nakkasin, vaikka langalle käsinpesua suositellaan. En ehkä silti suosittele konepesua, sillä vaikken itse mekon siitä huomannutkaan kärsineen, olivat kaikki muut ensimmäisellä pesukerralla samassa koneessa olleet vaatteet punaisen nukan peitossa ;)

Sinistä pitsiä

Ja nyt sitten niitä valmiita neuleita. Ensimmäisenä tämä pitsipusero, joka valmistui jo huhtikuussa, kuvat otin kesäkuussa, ennen juhannusta, ja puseron valmistuminenkin kesti vain vuoden ja kolme kuukautta ;)

Inspiraation tähän puseroon sain Saumatonta neulontaa kirjan Faina Gobersteinin suunnittelemasta pitsipuserosta. Täältä näet kyseisen puseron. Tykkäsin siis pitsistä, mutten oikeastaan mistään muusta kyseisessä mallissa, ja pitsimallinkin muokkasin omiin tarpeisiini sopivammaksi :)

Mitään ohjetta minulla ei siis ollut, mikä olikin varmasti yksi syy tämän neuleen hitaaseen valmistumiseen. Toki osansa oli myös ohuella langalla, ja tietysti sillä, että minulla on aina niin monia neuleita kesken, enkä millään malta olla aloittamatta uusia. Mutta lisäysten ja kavennusten sijoittamisessa ja sovittamisessa kuvioon oli miettimistä, vaikka kuvio muuten olikin helppo oppia.

Neuloin puseron ylhäältä alas saumattomasti yhtenä kappaleena; 2o 2n joustinneuleen 2,75 mm:n puikoilla ja pitsiosuuden 3,25:lla Debbie Blissin Rialto Lace -langasta, jota kului 145g.

Kiva tätä oli neuloa, vaikka aikaa kuluikin näin paljon. Lopputulokseen olen myös oikein tyytyväinen; kaunis ja mukava villapaita. Ihanan pehmeää ja ohutta merinovillaa, joten sopii hyvin Suomen kesään, mutta lämmittää mukavasti myös hieman viileämpinä vuodenaikoina. Ollut käytössä jo kevään, kesän ja syksyn mittaan sen verran, että olen todennut hyväksi. Tätä tulee käytettyä varmasti paljon, mikäli näin ohut ja pehmeä merinovilla vaan kestää käytössä.

Huhtikuun sytomyssy

Huhtikuussakin olen tehnyt yhden sytomyssyn eli toistaiseksi olen pysynyt tavoitteessani. Tälläkin kertaa valitsin jo aikaisemmin hyväksi toteamani Tiina Kuun mallin. Malli on nimeltään Tähdellinen-pipo ja aikaisemmin tekemäni myssy löytyy täältä ja ohje löytyy ilmaiseksi täältä.

Jaa, enpä enää muistakaan millä puikoilla neuloin, olisikohan olleet 3,5:t. Lankaa oli tuntematon jämäkerä, luultavasti puuvillaviskoosisekoitetta, joka loppui kesken, joten jatkoin valkoisella Mandarin Classicilla. Yhteensä lankaa meni 46g.

Tähdellinen sytomyssy ja villapaidan alku

Tämän vuoden toinen neulomani sytomyssy on Tähdellinen. Tämäkin on Tiina Kuun suunnittelema malli, ja ohje löytyy ilmaiseksi täältä. Käyttämäni lanka on jotain tuntematonta melko ohutta oranssia puuvillalankaa kaksinkertaisena. Neuloin 3:n sukkapuikoilla, mutta 3,5:t tai 4:t olisi olleet sopivammat langalle. Kiva kokeilla uusia ohjeita, tämä oli ensimmäinen myssy, jonka olen neulonut päälaelta alaspäin. Ohjeessa pipon alareuna oli neulottu erivärisellä langalla, mutta minä neuloin myssyn kokonaan oranssilla.

JyJy nro 4 sytomyssy, aloitettu 4.1. valmis 6.1. langanmenekki 60g.

 

Kolmannen myssyn aloitin heti toisen valmistuttua, mutta se on edennyt vähän hitaammin, koska lanka on ohutta, ja välissä aloitin taas jotain uutta. Isäni korjasi ennen joulua autoani, ja kun kyselin, mitä voisin neuloa hänelle autonkorjauspalkaksi, sain vastaukseksi, että villapaidalle olisi tarvetta. Veljelle neulomani villapaidan malli oli isänkin mieleen, mutta hän halusi oman puseronsa hieman ohuemmasta langasta. Dropsin Lima -langasta löysimme sopivat värit. Ja löysin taas uuden suomalaisen nettilankakaupan vyyhti.fi, josta teimme tilauksen. Voin lämpimästi suositella tätä hyvin palvelevaa nettikauppaa. Tällä viikolla lämpimälle villapaidalle olisi ollut tarvetta, mutta vaikka nyt onkin luvattu lämpimämpää, niin pakkasta kuitenkin, joten yritän saada isän villapaidan mahdollisimman nopeasti valmiiksi, ja sitten voin taas jatkaa sytomyssyilyä.

Puuteriroosa hampunverso sinapin kera

Eli siis hamppulangasta neulottu villatakki tai siis neuletakki, vai hampputakki ;) Nämäkin langat olin ostanut joskus muinoin (no ei nyt niin kovin montaa vuotta sitten, mutta luultavasti blogin aloittamista edeltävänä kesänä) aikomuksenani neuloa neuletakki. Mutta mitä lienen ajatellut lankoja ostaessani, kun niitä oli vain 5 vyyhtiä (siis 50 gramman vyyhtejä), tosin viime keväänä tähän lakkiin käyttämäni vyyhti saattoi kuulua alkuperäiseen takkisuunnitelmaani. Lankaa oli siis hiukan niukasti, mutta päätin yrittää pärjätä näillä.
 

Käyttämäni lanka oli AllHemp3 väreissä dusty rose, sprout ja dijon, joista kahta ensimmäistä oli 2 vyyhtiä ja kolmatta 1 vyyhti. Valmis takki painaa 240 grammaa, mutta kustakin kolmesta väristä jäi jäljelle vain noin metrin pätkät lankaa.

Neuloin takin ylhäältä alas yhtenä kappaleena. Mitään ohjetta minulla ei tähän ollut, mutta sovelsin aikasemmista ylhäältä alas neulomistani villatakeista oppimiani asioita, laskeskelin hiukan silmukkamääriä, ja sovitin tekelettä päälleni tarpeen mukaan. Tosin vielä takin valmistuttuakin pelkäsin sen kuitenkin olevan liian leveä ja lyhyt, mutta pesun jälkeen kuivuttuaan se oli juuri sopiva. No jaa, paitsi hihat on ehkä aika hassun pituiset; ylipitkät 3/4-hihoiksi, mutta liian lyhyet ollakseen täyspitkät. Mutta olkoon, kun ne on muuten ihan hyvät, näyttäköön vaan hassuilta.

Neuloin vartalo-osan 3,75 mm:n pyöröpuikoilla ja hihat samaan aikaan 3,75 mm:n sukkapuikoilla, jotta sain langat riittämään samanlaiseen raidoitukseen molemmissa. Koko villatakin neuloin sileää oikeaa, ja lopuksi huolittelin sekä villatakin helman, etureunat että pääntien reunan kapealla i-cord -reunuksella (tai ainakin luulen, että sitä kutsutaan sillä nimellä) ja samalla tein napinlävet.

Tämä oli siis KyJy nro 12, jonka aloitin 14.7. ja sain valmiiksi 8.8. Käyttöön takki pääsi välittömästi ja olikin oikein hyvä lämmitin hellepäivien viileähköinä iltoina. Viime viikolla, tämän kesän viimeisenä hellepäivänä muistin sitten ottaa kuvatkin. Ja se, että takki on niin ryppyinen kuvissa johtuu siitä, kaivoin sen suoraan laukun pohjalta päälleni. Jos olisin levittänyt sen edes hetkeksi jonnekin oikenemaan ennen kuvien ottoa, ei noita ryppyjä olisi ollut :) Voisinkohan vaikka yrittää opetella kurkkaamaan peiliin ennen blogikuvien ottamista ;)

Napeista piti vielä sanomani, että ne jäivät yli Minetasta. Napit ovat kookosta ja sopivat mielestäni oikein hyvin tähänkin takkiin.

Karibian lämpöä Suomen suveen

 

Jälleen yksi villatakki, joka sai odotella nappejaan. Nämä napit ostin tosin jo siinä vaiheessa, kun takki oli vasta ihan alkutekijöissään, mutta se nappien paikalleen ompelu tuntuu olevan nyt se suurin kompastuskivi näiden villatakkien valmiiksi saamisessa. Aloitin tämän villatakin neulomisen joskus toukokuun alussa, sen neulomiseen meni hieman reilu kuukausi, mutta sitten kului yli kuukausi ennen kuin sain ommeltua napit paikoilleen. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta olisihan se ihan kiva, jos saisi nämä viimeistelyt hoidettua hieman nopeammin. Tämäkin villatakki, kun oli oikein onnistunut ja on ollut valmistuttuaan ahkerassa käytössä. Niin, on siis odotellut bloggaamistakin tovin.

Ohjeena minulla oli Ravelrystä ilmaiseksi löytyvä Isabelle Milleretin suunnittelema Mon petit gilet rayé. Tosin jälleen kerran tein matkan varrella aika paljon omia muutoksia. Suurimmaksi osaksi tekemäni muutokset johtuivat käyttämistäni langoista, ja siitä, että neuletiheyteni ei täsmännyt ohjeen tiheyden kanssa.  Päävärinä (tai kumpi tässä nyt sitten olikaan pääväri, mutta joustimissa ja nappilistoissa käytin tätä lankaa) minulla oli tummalila(väri 35) Drops Baby Merino ja raitavärinä sinivihreäturkoosikirjava Malabrigo sock (väri 474 Caribeño).

Aloitin ihan ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä ja lisäyksillä, 2,75 mm:n pyöröpuikot joustinneuleissa ja muuten 3 mm:n. Neuloin kuitenkin useita lisäkerroksia ja yhden lisäyskerroksen enemmän kuin ohjeessa ennen vartalo-osan ja hihojen erottamista. Neuloin villatakista myös pidemmän kuin ohjeessa, hihoista halusin kunnolla pitkät, mutta kastelu venytti ne lopulta jopa ylipitkiksi. Nappilistoissa ja napinläpien teossa säveltelin taas omiani. Olikohan vielä jotain muutakin...Niin takin raidoitus, kirjavalla langalla neuloin aina 4 krs:ta, mutta lilalla neuloin välillä 4 krs:ta ja välillä vain 2 krs:ta. Tähän raidoitusratkaisuuni oli kaksi syytä; se, että epäilin lilan langan riittävyyttä, ja se, että lila lanka oli paksumpaa.

Aloittaessani neulomista luulin siis, että minulla oli 3 kerää lilaa Baby merino -lankaa, mutta löysinkin varastostani onneksi vielä neljännen kerän, josta tosin käytin tähän vain muutaman gramman, mutta kuitenkin. Yhteensä tähän villatakkiin meni 284 g lankaa.

Summer feeling

Sitä kesän tuntua onkin tänä vuonna saanut odottaa. Kovin vähän on ollut kesäiseltä tuntuvia päiviä, eikä tälle kesämekollekaan ole juuri ollut käyttöä. Vaikka tänä vuonna kerrankin olin ajoissa kesämekkoni neulomisen kanssa, kuvien ottamiseen ja sitten vaan muuten sen tänne blogiin saamiseen on mennyt ihan luvattoman kauan aikaa. Ensimmäiset kuvat tästä mekosta otin kyllä jo kesäkuun alkupäivinä, kun kuvasin villatakini Mietten ja Minetan, mutta olisi ollut ihan hyvä kuvata mekon selkäpuolikin ;) niin ja muutenkin olisi ollut ihan kiva, kun se mekko olisi mahtunut edes suunnilleen kuvaan.

No eipä se mekko näköjään ihan kokonaan ole mahtunut tähänkään kuvaan, mutta ainakin siitä näkee tuon selän pitsikuvion jollain lailla. Ohje tähän ylhäältä alas neulottuun mekkoon nimeltään Summer Feeling löytyy Dropsin nettisivuilta, täältä. Ohjeen mekko on neulottu Muskatista, mutta minä neuloin hieman ohuemmasta Safranista, ja siksi valitsin M koon eli kokoa suuremman kuin mitä olisin muuten valinnut. Puikot olivat 3,5 mm:n pyöröt. Pääntien ainaoikea reunus olisi kannattanut neuloa pienemmillä puikoilla, koska kuten kuvasta näkee se repsottaa takana rumasti. Valitettavasti huomasin tuon vasta kuvista, enkä oikein tiedä saako sitä mitenkään korjattua, tämän mekon neulominen kun aloitettiin juuri pääntien ainaoikeasta reunuksesta.

Tänään sentään on hieman kesäisemmän tuntuista kuin näissä kuvissa. Toivon, että tänäkin kesänä tulisi vielä kesämekkoilmoja. Ai, niin lankaa tähän mekkoon kului 320 grammaa.

Nyt on sitten kaikki kesäkuussa valmistuneet blogattu; ensimmäisenä valmistunut viimeisenä ;) Nyt bloggausvuoroa odottamassa ainakin yhdet valmistuneet villasukat ja yksi haaste.

Minetta

Tämänkin villatakin neuloin jo huhtikuussa, itseasiassa jo ennen Mietteä. Ja napitkin taisin ommella ensin tähän takkiin, samalla kertaa tosin. Tähän villatakkiin löysin ohjeen Knittystä, ilmaiseksi siis  täältä. Ihana klassinen villatakki, joka neulotaan ylhäältä alas saumattomasti, mikä sen parempaa! Tarkoitukseni oli neuloa tällä kertaa ihan ohjeen mukaan, tosin eri langasta kuin ohjeessa, mutta päädyin kuitenkin tekemään pieniä vyötärömuotoiluja, joita ohjeessa ei ollut, ja voi olla, että jotain muutakin lopulta sovelsin.

Tähän villatakkiin käyttämäni langat, Dropsin Baby Alpaca Silk, olivat odottelleet villatakiksi muuntautumista varastossani jo jonkin aikaa. Lankaa kului 274 grammaa. Ja jämiä jäi reilusti, palmikkotakkia, kun olin näistä suunnitellut. Jämistä neuloin jo Helgat, lopuista suunnittelen huivia, eivät tosin ihan yksinään enää siihen riitä.

3,75:n pyöröillä neuloin, vaikka en kyllä muista neuloinko hihat pyöröillä vai sukkapuikoilla, mutta samapa tuo ;) Valmista tuli kuitenkin, ja oikein hyvä takki tulikin. Tätä ohjetta voisin käyttää toistekin, vaikka ihan samanlaisen neulominen kävisi kyllä liian tylsäksi, mutta jos vaihtaisi palmikkokuviot monimutkaisempiin, ja lisäisi vaikka taskut...ehkä joskus ;)

Villatakki sopii hyvin myös kesämekkoni pariksi. Nämä ovat yhden kerran päässeet käyttöönkin yhdessä, melkein olisi vaan tarvinnut lisäksi villasukat jalkaan, ettei olisi tarvinnut palella. Villatakille onkin ollut enemmänkin käyttöä, mutta ehkä se tästä vielä lämpenee ja mekkokin pääsee enemmän käyttöön.

Kolmen kuukauden lankapaasto päättyy tänään. Yllättävän helposti ja nopeasti kolmen kuukauden paasto sujui. Viime viikolla tosin jo eksyin katselemaan lankoja, ja suunnittelin, mitä voin kuun lopulla ostaa ;) Tosin vieläkin varastostani löytyy langat useampaankin villatakkiin, ja moneen muuhunkin työhön, joten paastoa voisi olla syytä jatkaa pidempäänkin. Ainakin toivon, etten heti lankapaaston päätyttyä villiinny kovin paljon ostelemaan, mutta ehkä vähän jotain uusia ihanuuksia kuitenkin :)

Palmikkotunika

 

Maaliskuun loppupuolella aloitin Saumatonta neulontaa - kirjan palmikkotunikan neulomisen, tarkoituksenani oli neuloa siitä ohjeen mukaista pidempi; mekko. Toisin kävi, sovittaessani sitä ensimmäisen kerran, melko myöhäisessä vaiheessa, totesin, ettei malli toimi mekkona, ainakaan minulle, ja valitsemastani langasta ja valitsemassani koossa. Neuloinkin sitten puserosta ohjeen mukaista lyhyemmän, juuri sen pituisen, mihin kaksi vyyhtiä lankaa riitti. Hieman harmittavasti käyttämissäni vyyhdeissä oli havaittavissa selvä sävyero, vaikka ne olivat samaa erää. Eipä tullut mieleeni, että saman erän vyyhdit voisivat olla näin selvästi eri väriset. Mutta en anna sen häiritä sen enempää, sillä muuten puserosta tuli aivan ihana!

Neuloin siis tämän ihanan kesäpuseroni ohjeen pienimmän koon mukaan 4 mm:n pyöröpuikoilla BC Garn Soft Silk -langasta, jota kului 209 grammaa. Olen oikein tyytyväinen tähän puseroon, tätä oli mukava neuloa, palmikoita riitti käänneltäväksi sinne ja tänne, joten tylsistyä ei todellakaan ehtinyt. Ja puserohan siis neulottiin ylhäältä alas täysin saumattomasti! Ohje oli hyvä ja selkeä, tykkään neuloa ruutupiirrosten mukaan. Joitakin pienen pieniä muutoksia tein käyttämäni langan vuoksi. Ohjeen tunika on neulottu merinovillasta, ja siinä tällaiset palmikkokuviot ovatkin todella edukseen, mutta toimivat mielestäni oikein hyvin myös tällä bourettesilkkilangalla. Reunimmaiset palmikkoni kiertävät eri suuntaan kuin ohjeessa, virhe, jonka huomasin heti kerroksen lopussa, mutta en viitsinyt purkaa, koska mielestäni ovat ihan yhtä hyvät näinkin päin.

Tämän puseron myötä lankalaihiksen kahden kilon tavoitekin täyttyi, lankavarastoni on laihtunut 2053 grammaa vuoden alusta. Ja koska lankavarastollani on varaa laihtua vielä paljon lisää, vuodesta on vielä reilut kaksi kolmasosaa jäljellä, ja lankapaaston ansiosta tänne ei ainakaan reiluun puoleentoista kuukauteen tule yhtään lankaa lisää, olen päättänyt tuplata tavoitteeni. Siis aion vuoden loppuun mennessä laihduttaa lankavarastoani vielä kaksi kiloa lisää, yhteensä 4 kiloa.

Snow Princess

 
Tämän villatakin neulomisen aloitin jo syyskuun lopussa Drops Garnstudion sivuilta löytyneellä ohjeella. Ensimmäisen parin kuukauden aikana en päässyt huppua pidemmälle, mutta sitten se edistyikin ihan mukavasti, ja oli ennen joulua lähes valmis. Joulun ja uudenvuoden aikaan en itse ollut kotona, mutta takki oli, joten viimeiset grammat ja sentit helmaan neuloin tämän vuoden toisena päivänä. Langanpäätkin sain tällä kertaa pääteltyä heti, mutta nappien paikalleen saaminen osoittautui tällä kertaa ongelmaksi. Niitä nappejahan takkiin tuli kokonaiset 4 kappaletta, mutta ensin en osannut millään päättää millaiset napit haluaisin, ja sitten pohdin niiden paikkaa, ja no aika vaan kului enkä saanut nappeja paikalleen, mutta tässä tämä nyt sitten viimein on.

Neuloin takin 4,5 mm:n pyöröpuikoilla, hihat saman koon sukkapuikoilla. Neuloin takista selvästi pidemmän kuin ohjeessa, mutta muuten kai vältyin suuremmilta omilta soveltamisilta. Käyttämäni lanka toki oli aika erilaista kuin ohjeen lanka, eikä tämä minun takkini oikein värinsä vuoksi lumiprinsessalta näytä. Lanka on aivan ihanaa Rintalan tilan ruskeameleerattua kaksisäikeistä Helmi luomuvillalankaa, jota kului yhteensä 668 grammaa. Pikkusen lanka saattaisi pistellä paljasta ihoa, mutta yllättävän vähän kuitenkin, ja tämähän onkin tällainen päällystakki. Lanka tuntui neuloessa "rouhean pehmeältä", eikä tuntunut kuivattavan käsiä kuten esimerkiksi 7 veikka, ainoa miinus roskista, joita sai jonkin verran nyppiä pois langasta.

Takki neulottiin yhtenä kappaleena ylhäältä alas, ja ainoaksi ommeltavaksi saumaksi jäi hupun sauma, huippua! Tosin jos tekisin tämän uudestaan, neuloisin niin, ettei jäisi sitäkään saumaa ommeltavaksi. Ja vaikka en varmaan toista ihan samanlaista koskaan neulokaan, tätä ohjetta muokkaamalla voisin kehitellä jonkin uuden version, vaikkapa jotain palmikoita. Jos minusta Nurmilinnun ainaoikean neulominen oli puuduttavan tylsää, niin olisi voinut luulla, että tämän neulominen vasta tylsää olisi ollutkin, mutta jostain syystä en kokenut tätä ollenkaan tylsänä neulottavana. Bambukuviota oli helppo neuloa, mutta se toi vaihtelua sileän neulomiseen, ja ehkä langan liukuvärityskin edesauttoi mielenkiinnon säilymistä.

Vaikka tämän takin lopullinen valmistuminen venyikin pitkälle tämän vuoden puolelle, en aio laskea tämän työn grammoja lankalaihikseen, koska en oikeasti neulonut tänä vuonna kuin ehkä muutaman gramman tähän työhön.

Kun kerran kyseessä on hupullinen takki, niin täytyy kai sitä laittaa edes yksi kuva, jossa se näkyy päässä. Mutta kuten näkyy, huppu on vähän kummallisen näköinen hiippa, luulen, että siitä tuli vähän pienempi kuin ohjeessa, ja siksi se on vähän hassun näköinen päässä. Tuskinpa sitä muutenkaan olisin kovin paljon käyttänyt, ja taakse se asettuu mielestäni erittäin kauniisti, joten ei haittaa menoa.

Sinistä ja valkoista

Jälleen mekko. Tämä on ollut valmis nyt jo jonkin aikaa, mutta en ole saanut aikaisemmin aikaiseksi kuvata ja postata siitä. Tämä sopisi ehkä paremmin kevääseen, ja kevääksi sen oli tarkoitus valmistua. Puutarhurointi ja kauniit kevätsäät vaan veivät voimat ja ajan neulomiselta silloin. Ja miksei tätä voisi käyttää talvellakin. Lanka on ihanan pehmeätä merinovillaa, Drops Baby Merinoa. Neuloin aikaisemmin itselleni luonnonvalkoisen villapaidan, jonka resorit neuloin vaaleansinisellä langalla, ja kun molempia värejä jäi reilusti, päätin neuloa lopuilla langoilla mekon. Mitään ohjetta minulla ei taaskaan ollut, aloitin pääntieltä ja neuloin kohti helmaa, lisäsin ja vähensin silmukoita sopiviksi katsomissani kohdissa sopivalla tavalla, välillä sovitin ja sitten taas neuloin.

Lopputulos on aivan ihanan pehmeä, ja muutenkin ihana mekko, jonka toivon kestävän myös käytössä, vaikka lanka todella pehmeää onkin. lankaa kului yhteensä noin 325 grammaa. Käyttämieni pyöröpuikkojen koko saattoi vaihdella 3,75 mm:n ja 3,25 mm:n välillä työn eri vaiheissa, koska tarvitsin samoja puikonpäitä muissakin töissä, enkä aina muistanut palauttaa työhön oikean kokoisia puikonkärkiä :)

Nyt voisin, jos maltan, pitää jonkin aikaa taukoa mekkojen neulomisesta, niin mukavaa, kun niiden neulominen onkin ja niin mielelläni kuin niitä käytänkin, niin niitä taitaa alkaa olla jo tarpeeksi vähäksi aikaa. Nyt ainakin jatkan keskeneräisten neulomista, uusien neuleiden aloittaminen voi odottaa.

Punainen bambumekko

Muut neuloo tästä langasta tiskirättejä minä mekon. No, mekot vaan on mun juttu, tiskirätit ei. Kyseinen lanka on siis King Cole Bamboo Cotton, 50% bambua ja 50% puuvillaa. 100g: kerässä on noin 230 metriä lankaa. Ostin keväällä Silmu & Solmu lankakaupasta viimeiset 5 punaista kerää tätä lankaa aikomuksenani neuloa mekko. Oli pakko ostaa kaikki punaiset kerät, kun en siinä vaiheessa yhtään tiennyt millaisen mekon haluan tehdä, enkä halunnut langan ainakaan loppuvan kesken. Lankaa jäi kyllä jäljelle, pitäisköhän neuloa tiskirättejä lopusta langasta. En ole neulonut yhtään tiskirättiä koskaan, kun siis olishan sellainen neulottu rätti kaunis, mutta muuten en oikein ymmärrä miksi neuloisin? Joo ja siis mun ajatuksissa tämä lanka ainakin tuntuisi ihan liian paksulta tiskirättiin. Ja sitä jäi jäljelle kokonainen kerä ja vähän päälle, ehkä siitä saisi jotain muutakin kuin tiskirätin.

Mutta takaisin tähän mekkoon, jonka neuloin tästä langasta. Aloitin tämän siis silloin heinäkuun helteillä yhtä aikaa sinisen mekon kanssa ja valmis tämä on nyt ollut jonkin aikaa, on vaan ollut niin tylsät kuvausilmat, etten meinannut saada kuvattua. Vaikka eipä se nyt pelkästään niistä ilmoistakaan johtunut. En voi sanoa, että erityisemmin nauttisin itseni kuvaamisesta.

Garnstudion nettisivuilta löysin taas sopivan ohjeen. Niin tai siis en mä yhtään tuon ohjeen mukaista tästä halunnut, mutta halusin neuloa ylhäältä alas yhtenä kappaleena ja tuon ohjeen yläosa sopi just mulle. Eli kainaloihin asti neuloin tuolla ohjeella (koko S). Kainaloiden alapuolella jatkoin sileää neuletta kaikilla silmukoilla, mutta sivuissa tein kavennukset ohjeen mukaisesti. Neulottuani pari kerrosta viimeisten kavennusten jälkeen aloitin pitsineuleen tämän ohjeen mukaisesti. Ohje on tasoneuleena ja minä neuloin pyörönä, enkä neulonut ohjeen oikein neulottuja nurjan puolen kerroksia oikein, joten "pitsini" on tarkoituksella eri näköistä kuin ohjeessa. Neuloin ohjeen 1.-8.kerrokset ja toistin vielä 1.-4.kerrokset. Pitsin jälkeen aloitin lisäykset molemmissa reunoissa joka kuudennella kerroksella helman loppuun asti, muuten neuloin sileää oikeaa. Helmaan tein vielä pitsiä ohjeen 1.-8.kerrokset ja toistin 1.-5.kerrokset, loppuun neuloin vuorotellen nurjia ja oikeita kerroksia. Lopuksi neuloin lyhyet hihat loppuun. Poimin kainalosta kahdeksan silmukkaa, neuloin kolme kerrosta oikein ja pitsin 1.-4-kerrokset niin, että nurjat kerrokset tulivat paikoilleen. Hihat neuloin 4mm:n sukkapuikoilla, muuten neuloin koko mekon 4mm:n pyöröillä lukuunottamatta pääntien (vale)ainaoikeaa, jonka neuloin 3,75mm:n pyöröillä. Lankaa tähän kului 387 grammaa.

Lemmikinsinistä juhlaa

Sininen mekko valmistui viime viikolla ja pääsi käyttöön heti lauantaina. Tässä bourettesilkkisessä mekossa juhlin ystäväni häitä. Päättömät kuvat otettu pikaisesti sisätiloissa ajatuksella, että otan sitten myöhemmin paremmalla ajalla paremmat kuvat, mutta laiska kun olen ja haluan jo päästä esittelemään jotain valmistakin, niin näillä mennään. Olisi vaan ollut kiva saada ulkona otettuja kuvia, ei näissä muuten mitään suurempaa vikaa ole.

Oli siis helteet ja sen verran kuuma, että villalankojen neulominen ei enää oikein tuntunut houkuttelevalta, joten oli aloitettava uusi neule (nin no kaksi) kesäisemmästä langasta. Tykkään mekkojen neulomisesta, nykyään myös niiden käyttämisestä, joten pitihän sitä sitten tänäkin kesänä mekko tehdä. Tein viime kesänä BC Garnin Soft Silk langasta topin, ja jo silloin ajattelin, että tästä langasta haluan joskus tehdä mekon. No nyt tein, ja olen muuten erittäin tyytyväinen. Tästä tuli ehkä jopa parempi kuin osasin ajatellakaan ja se on aivan ihana päällä. Eikä tämän käyttö rajoitu todellakaan pelkkiin kesähelteisiin. Väriksi valikoitui nyt tuo sininen (ss53). Lanka on siis 100% bourettesilkkiä, pehmeää ja eläväpintaista.

Halusin tehdä mekon ylhäältä alas, koska silloin siitä on mielestäni helpompi saada sopivan pituinen (ja toisaalta helman muotoa ja pituutta voi säätää myös käytettävissä olevan lankamäärän mukaan). Garnstudion sivuilta löysin tämän ohjeen ja koska tiheys täsmäsi (tai osui ainakin tarpeeksi lähelle) aloitin ohjeen mukaisesti (koko S), alunperin ajattelin ottaa tästä ohjeesta vain tuon ainaoikean yläosan ja jatkaa siitä sitten oman mieleni mukaan, mutta lopulta nappasin mukaan myös tuon kuvion vyötärölle ja helmaan, en vaan tehnyt kuvioiden välikerroksia. Ainaoikean lopetin kädenteiden kohdalle ja aloin neuloa sileää oikeaa (paitsi kädenteiden kohdilla tein pari kerrosta enemmän ainaoikeaa kuin muualla). Kavennukset tein sivuissa ohjeen mukaisesti, sovitin yläosaa ja aloitin pitsikuvion sopivassa kohdassa. Pitsikuvion jälkeen aloin tehdä lisäyksiä sivuissa niin että sain sopivasti leveyttä. Tein lisäyksiä helman pitsikuvioon asti, mutta jätin lisäysten väliin koko ajan enemmän välikerroksia. Helman päättelin ensin heti pitsin jälkeen ja virkkasin reunaan kerroksen kiinteitä silmukoita, mutta se tuntui lähtevän hieman rullautumaan. Joten purin ja neuloin tilalle kuusi kerrosta ainaoikeaa. Ompelin etukappaleen kädenteitä neljän silmukan verran kiinni, ja lopuksi virkkasin sekä kädenteiden että pääntien reunaan kerroksen kiinteitä silmukoita, jotta sain niistä huolitellumman näköiset.

Neuloin koko mekon 3 mm:n pyöröillä, tuossa valeainaoikeassa (neulottiin suljettuna neuleena eli joka toinen kerros neulottiin nurin) olisi voinut kyllä olla hyvä käyttää vaikka 2,75:a nurjilla kerroksilla, koska tätä lankaa neuloessa nurjat silmukkani tuntuivat helposti jäävän löysemmiksi kuin oikeat. Lankaa tähän mekkoon kului 292 grammaa, mutta lankaa jäi jäljelle 24 grammaa, joten kolmessa 100:n gramman vyyhdissä oli yhteensä 16 grammaa ylimääräistä :)

Seuraavaksi haluan neuloa tästä langasta neuletakin, värinkin olen jo valinnut, sitä en sitten tiedä milloin sen neulon (jos neulon), mutta nyt on ainakin aika palata aikaisemmin aloitettujen neuleiden pariin, olisikohan jo viilentynyt sen verran, että viitsisin villaisia neuloa, vaikka olisihan se punainen mekkokin... ja aika lailla alkutekijöissään vielä...hmm