Sinistä pitsiä

Ja nyt sitten niitä valmiita neuleita. Ensimmäisenä tämä pitsipusero, joka valmistui jo huhtikuussa, kuvat otin kesäkuussa, ennen juhannusta, ja puseron valmistuminenkin kesti vain vuoden ja kolme kuukautta ;)

Inspiraation tähän puseroon sain Saumatonta neulontaa kirjan Faina Gobersteinin suunnittelemasta pitsipuserosta. Täältä näet kyseisen puseron. Tykkäsin siis pitsistä, mutten oikeastaan mistään muusta kyseisessä mallissa, ja pitsimallinkin muokkasin omiin tarpeisiini sopivammaksi :)

Mitään ohjetta minulla ei siis ollut, mikä olikin varmasti yksi syy tämän neuleen hitaaseen valmistumiseen. Toki osansa oli myös ohuella langalla, ja tietysti sillä, että minulla on aina niin monia neuleita kesken, enkä millään malta olla aloittamatta uusia. Mutta lisäysten ja kavennusten sijoittamisessa ja sovittamisessa kuvioon oli miettimistä, vaikka kuvio muuten olikin helppo oppia.

Neuloin puseron ylhäältä alas saumattomasti yhtenä kappaleena; 2o 2n joustinneuleen 2,75 mm:n puikoilla ja pitsiosuuden 3,25:lla Debbie Blissin Rialto Lace -langasta, jota kului 145g.

Kiva tätä oli neuloa, vaikka aikaa kuluikin näin paljon. Lopputulokseen olen myös oikein tyytyväinen; kaunis ja mukava villapaita. Ihanan pehmeää ja ohutta merinovillaa, joten sopii hyvin Suomen kesään, mutta lämmittää mukavasti myös hieman viileämpinä vuodenaikoina. Ollut käytössä jo kevään, kesän ja syksyn mittaan sen verran, että olen todennut hyväksi. Tätä tulee käytettyä varmasti paljon, mikäli näin ohut ja pehmeä merinovilla vaan kestää käytössä.

Villapaita isälle

Tällä viikolla isä sai autonkorjauspalkkansa eli villapaidan, johon hän osti langat. Ja kuvat sain otettua tänään, kun isä tuli uudessa villapaidassaan käymään luonani. Hihat jouduin neulomaan kahteen kertaan, kun ensimmäisellä yrityksellä jätin vähän turhan monet lisäykset tekemättä. Ja koska olin tehnyt paidan valmiiksi asti enkä viitsinyt purkaa kirjoneulekaarroketta, silmukoin uudet hihat paikoilleen. Silmukointi erottuu hieman, mutta toivon, että se tasoittuu käytössä.

Villapaidan mallin muokkasin Islantilaisia neuleita kirjan Strýta ohjeen pohjalta ohuemmalle langalle sopivaksi.  Muokkasin kirjoneulekuviota hieman ja käytin saman kirjan Riddari (Ritari) ohjetta silmukkamäärien laskemisessa. Lankana puserossa on siis Dropsin Lima, jota kului yhteensä 593g, vaaleanharmata (9010) vajaa 9 kerää, petroolia (0701) n. 2 kerää ja harmaansinistä (6235) n.1,5 kerää. Puikot oli joustinneuleissa 4 mm, muuten 4,5 mm.

 

 JyJy nro 8, villapaita, aloitettu 7.1. valmis 28.1. langanmenekki 593g.

Strýta, villapaita veljelle

Vielä on monta viime vuonna valmistunutta neuletta bloggaamatta. Yhdelle veljistäni neuloin joululahjaksi villapaidan, johon hän tosin itse osti langat ;) Villapaidan mallin veli valitsi kirjasta Islantilaisia neuleita. Mallin nimi on Srýta, suomeksi Vuorenhuippu. Langaksi valitsimme Dropsin Andesin saatavuuden ja hinnan takia.

Kuva: Lauri

Neuloin puseron 6mm:n pyöröpuikoilla, paitsi joustinneuleet 5 millisillä. Veljen mittojen mukaan neulotun puseron silmukkamäärät otin M koosta, pituusmitat XXL-koosta. Hihoista tein tosin hieman kapeammat eli neuloin vähemmän lisäyksiä. Koska hihoissa oli vähemmän silmukoita kuin ohjeessa,  jouduin tekemään hieman omia muutoksia hihojen ja vartalon yhdistämisvaiheessa, jotta kuviot täsmäsivät ja hartioille oli riittävästi tilaa. Tässä on mm. 8 kainalosilmukkaa 10 sijaan, ja aloitin kaarrokken kavennukset myöhemmin kuin ohjeessa.

Kuva: Lauri

Lankaa kului yhteensä 960 grammaa; vaaleanharmaata(9020) vajaa 7 kerää, harmaata(9015) reilu 1 kerä ja tummanharmaata(0519) 2 kerää. Tummanharmaa itse asiassa loppui pikkuisen kesken, joten  kauluksessa on joustinneuletta vain 2 cm:ä 3:n sijaan.

Kuva: Lauri

 En ole koskaan aikaisemmin neulonut mitään näin isoa kenellekään toiselle, mutta hyvinhän se sujui. Muutama sovitus matkan varrella, ja sopiva tuli. Veli oli ilmeisen tyytyväinen villapaitaansa. Ja omasta mielestänikin se onnistui tosi hyvin, mutta erityisen onnellinen olen siitä, että paita on veljelle niin mieleinen. Paita on todella paksu ja lämmin, mikä veljen mielestä oli ehdottomasti hyvä asia, onhan hän samanlainen vilukissa kuin minäkin. (Itse hieman etukäteen pelkäsin, että on liian paksu ja kuuma, mutta veljellä oli tämä paita päällä joulun aikaan isän luona sisälläkin melkein koko ajan, ja vain muutaman kerran joutui riisumaan, kun tuli liian lämmin)

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat siis toisen veljeni Laurin ottamia (kuten edellisen postauksen kuvakin). Ja Flickristähän, täältä, löytyy muita hänen upeita kuviaan; maisemia, kissoja ym. luontokuvia.