keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Morning star

Puseroilla jatketaan. Tämä olikin sitten paljon pikaisempi projekti kuin edellinen. Toukokuussa keksin tarvitsevani ohuehkon puuvillaisen pitkähihaisen puseron kesäksi. Koska minulla ei ollut sopivia lankoja tilasin niitä Sentikasta. Ja pari viikkoa lankojen tilaamisesta minulla oli uusi valmis pusero :) (Kesän mittaan olen valitettavasti täydentänyt puuvillalankavarastojani useampaan otteeseen enemmän kuin tarpeeksi.)


Valitsin langaksi Blockwallahin luomupuuvillalangan. Ja aikani sopivaa ohjetta etsittyäni päätin, että ohjeeksi sopii Dropsin nettisivuilta löytämäni Morning Star. Ja hyvinhän se sopikin, kunhan vähän taas soveltelin omiani. Eikä tarvinnut edes sävellellä niin paljon kuin etukäteen pelkäsin. Blockwallahin luomupuuvillalanka on vaihtelevan paksuista, ja siksi edukseen ihan sileänä pintana, ja tämän puseron kuvio näkyisi paremmin tasapaksuisella langalla neulottuna, mutta minulle kelpaa tällaisena (ja luonnossa kuvio erottuukin huomattavasti paremmin kuin näissä kuvissani). Kun, olihan se nyt vaan paljon mielenkiintoisempaa neuloa tätä kuin olisi ollut pelkkää sileää neuletta.

 

Tämän "laatikkopaidan" etu- ja takakappale neulottiin erikseen keskeltä aloittaen neliöinä. Keskustan tähti- tai kukkakuvion jälkeen jatkoin neulomista sileänä neuleena (ohjeessa ainaoikeaa), koska se näytti mielestäni paremmalta vain helmassa neuloin vähän matkaa reunaan ainaoikeaa. Toisin kuin ohjeessa neuvottiin minä jätin olka- ja sivusilmukat odottamaan ja yhdistin etu- ja takakappaleen olka- ja sivusaumat kolmen puikon päättelyllä. Ja hihat neuloin suoraan paikoilleen; odottamaan jättämistäni silmukoista ylhäältä alas.


En ole ihan varma mihin puikkokokoon lopulta päädyin, mutta luultavasti puikot olivat 3:t (Ensin yritin paksummilla puikoilla, mutta neulokseesta tuli liian verkkomaista). Lankaa kului 275g. Oikein mukava ja hyvä käyttöpusero, joka on "ilmavuudestaan" ja materiaalistaan huolimatta osoittautunut yllättävänkin lämpimäksi. Oikein onnistunut projekti siis, ja tästä samasta langasta suunnittelen neulovani seuraavaksi takin (ja toisen puseronkin neulominen houkuttelisi). Epätasaisuudesta huolimatta lankaa oli nimittäin mukava neuloa (vaikka muuta hieman pelkäsin). Pitää vaan löytää sopivan yksinkertainen (mutta mielenkiintoinen neuloa) ohje, ei mitään palmikoita eikä oikein pitsiäkään, mutta joku juju saisi olla. Ensimmäisessä pesussa langasta lähti aika paljon väriä, ja hieman kädet värjäytyivät neuloessakin, mutta ei ongelmaksi asti. Kuvissa väri ei muuten näytä ihan oikealta, se on todellisuudessa syvempi ja astetta tummempi.

Epätarkka lähikuva etu- ja takakappaleen keskustan kuviosta.




maanantai 26. syyskuuta 2016

Sinistä pitsiä

Ja nyt sitten niitä valmiita neuleita. Ensimmäisenä tämä pitsipusero, joka valmistui jo huhtikuussa, kuvat otin kesäkuussa, ennen juhannusta, ja puseron valmistuminenkin kesti vain vuoden ja kolme kuukautta ;)


Inspiraation tähän puseroon sain Saumatonta neulontaa kirjan Faina Gobersteinin suunnittelemasta pitsipuserosta. Täältä näet kyseisen puseron. Tykkäsin siis pitsistä, mutten oikeastaan mistään muusta kyseisessä mallissa, ja pitsimallinkin muokkasin omiin tarpeisiini sopivammaksi :)


Mitään ohjetta minulla ei siis ollut, mikä olikin varmasti yksi syy tämän neuleen hitaaseen valmistumiseen. Toki osansa oli myös ohuella langalla, ja tietysti sillä, että minulla on aina niin monia neuleita kesken, enkä millään malta olla aloittamatta uusia. Mutta lisäysten ja kavennusten sijoittamisessa ja sovittamisessa kuvioon oli miettimistä, vaikka kuvio muuten olikin helppo oppia.


Neuloin puseron ylhäältä alas saumattomasti yhtenä kappaleena; 2o 2n joustinneuleen 2,75 mm:n puikoilla ja pitsiosuuden 3,25:lla Debbie Blissin Rialto Lace -langasta, jota kului 145g.


Kiva tätä oli neuloa, vaikka aikaa kuluikin näin paljon. Lopputulokseen olen myös oikein tyytyväinen; kaunis ja mukava villapaita. Ihanan pehmeää ja ohutta merinovillaa, joten sopii hyvin Suomen kesään, mutta lämmittää mukavasti myös hieman viileämpinä vuodenaikoina. Ollut käytössä jo kevään, kesän ja syksyn mittaan sen verran, että olen todennut hyväksi. Tätä tulee käytettyä varmasti paljon, mikäli näin ohut ja pehmeä merinovilla vaan kestää käytössä.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Täällä ollaan taas, keskeneräisten keskellä

Tulipas pidettyä pitkä blogitauko. Tarkoitus oli pitää vain muutaman päivän nettipaussi, mutta  jotenkin siinä sitten vaan kävi niin, että bloggaaminen jäi kokonaan useammaksi kuukaudeksi. Nettiä on toki tullut käytettyä tänäkin aikana, ja jonkin verran olen käynyt muiden blogeja lukemassa, huomattavasti harvemmin kyllä kuin aikaisemmin.


Blogin nimeen sopivasti päätän blogitauon esittelemällä valtavan keskeneräisten kasani. Jos nyt laskin oikein ja löysin kuvaan kaikki (no, tietysti, ainakin yksi puseron tekele puuttuu kuvasta), niin kesken on yhteensä 14 työtä. Joukkoon mahtuu 5 sukkaparia, 2 villatakkia, 3 housut, huivi, tyynynpäällinen ja liivi (+ se kuvasta puuttuva pusero). Toinen villatakeista ja yhdet housut ovat nappeja vaille valmiit. Kahdet sukat ja tyynynpäällinen ovat langanpäiden päättelyä vaille valmiina, lopuissa onkin enemmän tekemistä.

Neuleita on tauon aikana (ja jo ennenkin) myös valmistunut, ja yritän saada kaikki vuorollaan esiteltyä täällä blogissa. Huomasin, että joistakin olen ottanut kuvatkin jo aikaa sitten, joten jospa tämä nyt alkaisi sujua, ja saisin niitä valmiitakin blogattua.