Ei kalat tai hylkeet vaan hiiret

 

Maaliskuun alussa neuloin veljenpojalleni 3-vuotissyntymäpäivälahjaksi lapaset. Halusin tehdä eläinlapaset, mutta en löytänyt mitään tarkoitukseen sopivaa valmista ohjetta. (esim. Ravelrystä löytyy kyllä vaikka kuinka paljon kivoja eläinaiheisia lapasia, mutta en löytänyt tarpeeksi yksinkertaisia tämänkertaiseen tarpeeseeni) Ajatuksenani oli neuloa lapaset harmaasta Dropsin Alpacasta ja siksi päädyin käyttämään tätä ohjetta. Ohjetta tarvitsin siis siihen, että saisin edes suunnilleen 3-vuotiaalle sopivat lapaset, ravelryn projektisivultani löytyy muistiinpanoni siitä, miten taas soveltelin omiani. 2,5 mm:n puikoilla neuloin ja lankaa kului 23g.

 

Ajatuksenani oli siis neuloa peruslapaset, joita voisi käyttää myös aluslapasina toisten lapasten alla (siksi niissä ei saanut olla mitään ylimääräisiä "ulokkeita", kuten korvia ym.), ja joista saisin eläinlapaset kirjomalla niihin silmät, suut ja muut. Lapasten värin perusteella ajattelin, että lapasista voisi tulla hiiret, mutta koska kirjominen osoittautui vielä odotettuakin hankalammaksi, ja aikani nyherrettyäni päädyin hyvin minimaalisiin kirjontoihin, mietin, että voisivathan ne olla hylkeetkin. Mielenkiinnolla odotin, että kuinka 3-vuotias lapsi lapaset näkee; "tunnistaako" hän ne eläimiksi, ja jos niin miksi eläimiksi.

Pakko kertoa, että lahjan avausvaiheessa lapaset ohitettiin "sukkia, sukkia" kommentilla (johon huomautettiin kyllä, että kyseessä oli lapaset ei sukat), koska traktorit, autot ja muut lelulahjat olivat selvästi kiinnostavampia. Mutta hieman myöhemmin syntymäpäiväjuhlien loppupuolella, kun uusien lelujen ensihuuma oli jo hieman hiipunut, halusin nähdä olivatko lapaset sopivat. Veljenpoika oli ihan innokas sovittamaan lapasia, ja silloin hän myös huomasi, että kyseessä oli hiiri-lapaset. Ja hiiret pääsivät samantien myös leikkiin; joutuivat mm. hiirenloukkuun, mutta pääsivät sieltä vapaaksi, ja kävivät vähän myös "peloittelemassa" ihmisiä.

Nurmilintu lensi tännekin

Puikoilta se lensi jo noin kolme viikkoa sitten, mutta tänne se ehti vasta nyt. Aloitin Heidi Alanderin suunnitteleman Nurmilinnun neulomisen Dropsin Alpaca langasta 2.1. Eikä sen neulomiseen montaa päivää kulunutkaan, langanpäätkin tuli pääteltyä suhteellisen nopeasti, mutta pingotusta ja kuvaamista se saikin sitten odotella pitkän tovin.

Pingottamisessa oli omat haasteensa huivin mallin ja pituuden vuoksi, ja no jaa, pingottamisessa nyt vaan tuntuu aina olevan minulle jotain haastetta. En pingottanut huivia mitenkään äärimmilleen, mutta mielestäni oli tärkeää saada "avattua" pitsiosiot, ja muutenkin huivin kaunis muoto esiin. Ja koska eilen oli niin hyvä sää kuvata (oli siis täysin harmaata, ja lunta, räntää ja vettä, kaikkia sateli taivaalta ihan riittämiin), sain vihdoin otettua kuvat kaikista valmistuneista neuleistani (enää pitäisi kahlata kaikki kuvat läpi, ja toivoa, että sieltä löytyy kaikista edes joku kelvollinen otos).

Minulla oli yhteensä 100 grammaa  (2 kerää) kamelinväristä Alpacaa, jotka olin voittanut KahviKaneli virkkaa -blogin arvonnassa. Lanka oli aivan ihanan pehmeää ja kaunista, ja olisin mielelläni neulonut yksivärisen huivin pelkästään sillä, mutta epäilin langan riittävyttä (eikä se ihan olisi riittänytkään) en kuitenkaan halunnut pienempää huivia, joten päätin neuloa ensimmäisen pitsiosuuden keltaisella ja toisen vihreällä Alpaca-jämällä, loput huivista neuloin kamelinvärisellä Alpacalla. Lankaa kului yhteensä 112 grammaa. Neuloin huivin 3,75 mm:n pyöröpuikoilla.

Olen ihastellut toinen toistaan kauniimpia Nurmilintuja lukemattomissa blogeissa, joten olihan vihdoin aika neuloa sellainen itsekin. Erityisen ihastunut olen tämän huivin muotoon, mutta sen neulominen ei kyllä ollut mun juttu. Tuntui, että ennen ensimmäistä pitsiosuutta sai neuloa loputtoman pitkään ainaoikeaa, todella helppoa, mutta äärettömän tylsää, ja toisaalta täytyi kuitenkin laskea silmukoita ja huomata aloittaa pitsiosuus oikeassa kohdassa (joo, neuloin ensin pari kerrosta ohi, ja jouduin purkamaan!). Ja sitten ne pitsiosiot, jostain kumman syystä en osannut millään hahmottaa ainaoikein neulotun pitsin kuviota siinä neuloessa, ja vaikka pitsikuvio olikin periaatteessa helppo, onnistuin aivan liian monta kertaa tekemään kerroksen alussa jonkin virheen, jonka huomasin kerroksen lopussa, kun silmukat ei täsmänneet, ja sain purkaa ja neuloa uudestaan. Vasta viimeisessä pitsiosiossa alkoi neulominen sujua, ja sitten olisinkin mielelläni jatkanut vieä pidempäänkin.

Uusi vuosi, vanhat tavat

Voitin KahviKaneli virkkaa -blogin arvonnassa joulun alla. Palkinto; 2 kerää Drops Alpaca -lankaa ja paketti Knit Pron päättelyneuloja, saapui eilen sopivasti piristämään sadepäivää. Nyt pitäisi sitten saada pian jotain valmiiksi, että pääsisin kokeilemaan uusia päättelyneulojani. Tuo kamelin värinen (302) Alpaca lanka on aivan ihanan pehmeää, ja siitä aloitinkin jo neulomaan huivia.

Eilen tulikin aloitettua taas pitkästä aikaa monta uutta työtä. Kuvassa vasemmalla ylhäällä näkyy jo yllä mainittu huivin alku ja sen vieressä myös eilen aloitettu villahousutekele Rintalan tilan Iivari Kainuunharmas -langasta. Olisi vaan pitänyt tehdä ne jo ennen joulua, olisi ollut tarvetta, nyt voi käydä niin, etteivät ehdi valmistua tämän talven kylmille ilmoille. Kuvan alareunassa oikealla on eilen aloitettu ihan tavallinen ohut sukka Dropsin Fabelista, sellainen kassinpohjaneule, jota kuljetan mukanani joka paikassa ja neulon, jos ehdin. Todennäköisesti ei tule valmistumaan kovin nopeasti. Viimeisenä kuvassa jo aiemmin aloittamani kirjoneulesukka, jonka edistyminen on ollut ja tulee olemaan erittäin hidasta. (Se on aloitettu jo 11.12.) Näiden lisäksi minulla on tällä hetkellä keskeneräisenä vain hupputakki, jonka pitäisi valmistua pian.

Minulla näyttää olevan tapana aloittaa heti monta uutta työtä kerralla, jos keskeneräisten määrä hetkeksi vähenee. Ja sitten, kun on monta uutta kivaa työtä kesken mikään ei etene, kun en malta yhtä työtä neuloa kovin kauan vaan vaihdan koko ajan työstä toiseen.

Polku

Roosa Nauha sukkaohjekuvastosta ensimmäiseksi neulottavakseni pääsivät Polku -sukat. Kaikkien ihanien kirjoneulesukkien joukosta valitsin nämä, perussukat, joissa on vain pikkuisen pitsineuletta.

 Alpakkamekosta (joka on muuten päälläni näissäkin kuvissa) jäi ylimääräistä lankaa jäljelle hieman vajaat 5 kerää, ja ajattelin jo silloin, että haluaisin tehdä niistä mekon kanssa yhteen sopivat pitkät sukat. Asia jäi hautumaan, koska mielessäni ei ollut sopivaa sukkamallia, ja toisaalta mietin myös asian järkevyyttä, 100 % alpakkalanka, kun ei ehkä ole viisain valinta sukkiin. Sukillani ei ole kuitenkaan ollut tapana reikiintyä nopeasti, joten toivon, että alpakkaiset ihanuutenikin kestäisivät käyttöä. Alpakan liukkaus ja laskeutuvuus eivät myöskään välttämättä ole ihanteellisia ominaisuuksia sukissa. Lankana sukissani on siis Drops Alpaca, jota kului 179 grammaa.

Ohjeen sukat ovat polvisukat, mutta minä tein ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä ylipolvensukat. Neuloin joustinneuletta 7 kertaa mallipiirroksen verran, kahden ensimmäisen mallikerran ajan neuloin mukaan kuminauhalankaa, jotta sukat pysyisivät paremmin ylhäällä. Joustinneuleen neuloin 2,25 mm:n puisilla sukkapuikoilla, sileän osuuden neuloin 2,5mm:n puikoilla, paitsi kantapäästä alkaen neuloin jalkaterän 2mm:n puikoilla, koska toivon, että tiheämpi neulos kestäisi paremmin kulutusta. Joustinneuleen jälkeen neuloin varren ohjeen mukaisesti, mutta lopussa neuloin yhden kavennuskerroksen lisää, joten nilkassa minulla oli silmukoita 56. Kantapään ja sukan teräosan neuloin omalla tavallani, en edes ole varma miten ne ohjeessa neuvottiin.

 Tämä ohje sopi minulle parmmin kuin hyvin, koska sain sen helposti muokattua ylipolvensukiksi. Aion kyllä neuloa kuvastosta myös kirjoneulesukkia, monikin malli kiinnostaa, mutta minusta niissä on monissa aika paljon silmukoita lyhyisiin sukkiin (ei kuitenkaan ehkä tarpeeksi, että niillä silmukkamäärillä voisi suoraan aloittaa ylipolvensukkia, ja muutenkin kirjoneulesukan muokkaaminen pidemmäksi on hankalampaa). Kirjoneulemallien kohdalla ongelmia aiheuttaa myös sopivien lankojen löytäminen lankavarastostani. 

Tuo pitsikuvio ei näissä kuvissa okein erotu kunnolla, alpakkalanka ei kyllä kuvion erottumisen suhteenkaan ollut paras valinta, mutta tykkään näistä sukista silti tosi paljon.

Pehmeää ja lämmintä syksyyn

Taas mekko, tällä kertaa ihanan pehmeästä ja lämpimästä, mutta melko ohuesta alpakasta. Tämän mekon neulominen on kestänyt kauan, lähinnä siksi, etten oikein tiennyt millaisen siitä tekisin, ja pelkän sileän oikean neulominen melkein koko mekon verran alkaa jossain vaiheessa tuntua melko tylsältä. Vaikka eipä tällä mitään kiirettäkään ollut, mekkoja minulla riittää muutenkin, mutta varmasti tätäkin tulee kyllä käytettyä paljon. Kuvausta varten puin sen päälleni aamulla ja koko päivän sen sitten olikin päällä, kun en kuitenkaan edes niitä kuvia saanut heti aamusta otettua. Erittäin hyvä asu esimerkiksi nurmikkoa leikatessa :) Auringonpaisteessa kuvia ottaessa meinasi tulla hieman liiankin lämmin, kun piti melkein juosta, että ehdin edes melkein poseeraamaan :) ja lämmintä oli suunnilleen 20 astetta. Aurinko paistoi kirkkaasti ja lämpimästi. Mutta reipas tuuli viilensi ihan mukavasti.

Tykkään tosi paljon juuri sileästä neulepinnasta, mutta alunperin ajatuksissani oli neuloa joku palmikkokuviokin johonkin kohtaan, mutta tällä kertaa tästä tuli nyt tällainen. Muutamia raitoja neuloin tähän mekkoon aikaisemmin esittelemästäni hameesta jääneillä langoilla, jotka ovat samaa Dropsin Alpaca lankaa kuin tämä harmaakin. Lankaa kului yhteensä 289 grammaa, vaaleanharmaasta aloitin ihan vähän kuudetta kerää.

Tämän mekon neuloin helmasta ylöspäin yhtenä kappaleena pyöröpuikoilla ilman saumoja. Alussa neuloin jollain vähän paksummilla pyöröpuikoilla, ja saatoin vaihtaa parikin kertaa ohuempiin, ennen kuin päädyin 2,75 mm:n pyöröihin, joilla sitten neuloin suurimman osan mekosta. Ja koska tein tätä niin kauan, minulla ei ollut mitään ohjetta enkä tehnyt muistiinpanoja, en muista silmukkamääriä tai muitakaan yksityiskohtia. Helmaa kaventelin sopivin välein, raidat neuloin, kun halusin vähän vaihtelua sileän oikean neulomiseen ja välillä sovittamalla sain muotoilut kohdalleen. Kädenteiden ja päänteiden reunat neuloin ainaoikeaa, jotta sain ne viimeistellyiksi neuloessani.

Yllättävän hauskaa voi yksinään itseään kuvatessa olla, vaikka mieluummin olisinkin kameran takana kuvaamassa jotakuta muuta.

Värejä ja raitoja

En oikein tiedä mitä ajattelisin tästä hameesta. Ehkä tiedän sitten, kun taas on pimeää ja kylmää, ja kaipaan taas värejä ja lämpöä. Nyt on vielä niin paljon värejä, lämmintä ja valoa ulkona luonnossa (ja sisällä kämpässäkin), että tämä on ehkä vielä vähän liikaa minulle.

Aloitin tämän tekemisen joskus viime talvena (tai loppusyksystä). Tavalliseen tapaan minulla ei ollut mitään ohjetta, vain lankaa ja ajatus siitä millaisen hameen haluan neuloa itselleni. Minulle oli jäänyt tummanharmaata Drops Alpaca -lankaa jäljelle neulottuani siitä mekon ja ostin lisäksi erivärisiä keriä samaa lankaa. Lilaa ja sinistä lankaa oli kumpaakin yksi kerä, keltaista, vihreää, roosaa ja turkoosia kai kutakin 2 kerää. Lankaa kului yhteensä 493g.

Alkuperäisenä ajatuksenani oli neuloa tummanharmaalle pohjalle raitoja muilla väreillä, mutta neuloinkin vain yläosan 1o 1n joustinneuleen tummanharmaalla ja muuten käytin muita värejä. Nappilistat neuloin ainaoikein ja ensimmäisen keltaisen raidan jälkeen neuloin koko hameen patenttineuletta. Napit ovat kaikki erilaisia. Raidoitusta en suunnitellut mitenkään etukäteen, päätin raitojen värit ja leveydet sitä mukaa, kun tein niitä.

Hameesta tuli todella lämmin ja paksu. Vyötärön joustinneuleesta ei tullut ihan tarpeeksi tiukkaa ja napakkaa, ja hameesta tuli melko painava. Pujottelin kuminauhalankaa joustinneuleeseen nurjalle puolelle, jotta hame pysyy kunnolla päällä.

En ole ihan varma, mutta luultavasti neuloin 2,5mm:n pyöröillä.

Tykkään väreistä, mutta yleensä en halua yhteen vaatteeseen kovin montaa väriä. Aikaisemmin yksivärisyys oli melkeinpä ainoa vaihtoehto, mutta värin valitseminen sitten sitäkin vaikeampaa. Harvoin päädyin kahden (tai jopa kolmen) värin käyttämiseen samassa vaatteessa. Enkä oikeastaan ole kauheasti välittänyt raidoistakaan, ja silloin harvoin kun olen raitoja päätynyt neulomaan, raidat ovat olleet leveitä, ja vain kahta eri väriä. Tähän hameeseen halusin kuitenkin nimenomaan kapeita ja kapeahkoja raitoja useilla eri väreillä. Värien valinta oli yllättävän helppoa, vaikka käytinkin tähän useampaakin sellaista väriä, josta en yksinään olisi tehnyt itselleni mitään. Tykkään lopputuloksesta, mutta osaankohan sitten käyttää näin moniväristä ja pitkää neulehametta, se jää nähtäväksi talven mittaan.