Keskeneräisistä neulomuksistani

Tämän vuoden alussa minulla oli itselleni epätyypillisesti vain kaksi keskeneräistä neuletyötä, no korjasin asian kyllä nopeasti ja heti tammikuun alussa aloitin useita uusia töitä. Tilanne on pysynyt ihan hyvin hallinnassa, töitä on myös valmistunut tasaiseen tahtiin. Helmikuun alkaessa keskeneräisten määrä oli kasvanut neljään, mutta se ei vielä ole paljon. Enkä edes tavoittele sellaista tilannetta, että keskittyisin yhteen työhön kerrallaan, ei sovi minulle, mutta haluan, että keskeneräiset työt etenevät ja lopulta valmistuvat. Joten olen sopinut itseni kanssa, että en saa aloittaa esim. uutta villatakkia ennen kuin edellinen on valmis. Siis samanaikaisesti kesken ei saa olla kahta samanlaista isoa työtä, voin aloittaa vaikkapa villatakin, villapaidan, villahousut ja hameen, kaikki samaan aikaan, jos haluan, mutta en esim. useampaa villatakkia samanaikaisesti.

Helmikuun alkaessa keskeneräiset työni olivat, jo joulukuussa aloitetut kirjoneulesukat, tammikuun alussa aloitetut sukat ja pipo, ja tammikuun lopussa aloitettu hame/mekko. Kirjoneulesukkia neuloin tammikuun aikana aivan liian vähän, mutta onpa edes molemmat sukat aloitettuina, helmikuun tavoitteena on neuloa näitä enemmän kuin tammikuussa. Tammikuun alussa aloitettuun ohueen sukkaan neuloin tuon verran vartta Kelassa odottaessani, sukan paria olen muuten myös neulonut varren verran, missäköhän se piileskelee? Tämä sukkapari saa edetä ihan siihen tahtiin, kun sopivia neulomistilanteita sattuu tulemaan. Pipo olisi hyvä saada valmiiiksi helmikuun aikana, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, samoin hame/mekko, kumpi siitä nyt sitten tuleekaan, mutta se nyt luultavasti valmistuukin melko pian.

Hitaaseen edistymiseen tuskastumista

Mikään neule ei taas tunnu edistyvän. Mohairpuseron hihat eivät pitene yhtään, vaikka niitä kuinka neuloisin. Ne ovat tällä hetkellä hieman reilut 5 cm:ä pitkät, neulon niitä yhtä aikaa pyöröpuikoilla. Villatakkia olen myös neulonut, muttei sekään tunnu oikein edistyvän. Sitten ne ufosukat, no ensimmäisten lanka loppui kesken, sitä pitäisi olla minulla jossain lisää, mutten ole vielä löytänyt. Ja ne toiset, tuntuu etteivät edisty yhtään, vaikka olen niitäkin yrittänyt saada neulottua eteenpäin. Lapasten koukkuaminen on unohtunut ihan kokonaan, ja krokotiilivirkkauskin on vielä purkamatta. Purettu lanka ärsyttää niin paljon, että siitä pitäisi sitten heti aloittaa jotain uutta, ja jostain syystä en ole saanut mitään hyvää inspiraatiota siitä langasta.

Ja mitä tekee tämä neuloja, kun keskeneräiset työt eivät edisty. No aloittaa tietysti uuden neuleen...tai kaksi...

Ensimmäinen aloitus on huppuvillatakki Rintalan tilan luomulangasta, tässä yksi hitaasti edistyvä työ lisää. Työ aloitettiin hupusta, jonka mallineule on erittäin helppoa ja yksinkertaista, muttei ainakaan minulle mitään kovin nopeaa neulottavaa. Neuloin muuten ihan mallitilkunkin tätä työtä varten ja 4,5mm:n puikoilla sain sopivan tiheyden. Harmi, etten huomannut kuvata mallitilkkua ennen sen purkamista, sen verran harvinaista mallitilkun neulominen minulle on, että olisi pitänyt ikuistaa.

Uusinta lankaostostani, ihanaa fleece -lankaa, oli myös pakko päästä kokeilemaan. Tuon kuvassa näkyvän tekeleen purin, ja aloitin elämäni ensimmäisen tuubihuivin neulomisen. Luulisin, että lanka on juuri omiaan ihanan lämpimään ja muhkeaan tuubihuiviin koville pakkasille. Lanka on ihanaa ja sitä on mukava neuloa, ja neule edistyy mukavan nopeasti, mutta tuollaisilla tukeilla neulominen vaatii hieman taas totuttelua. Langan suosituspuikkokoko on 6, mutta minä neulon 7:lla, koska mielestäni minun käsialallani niillä tulee parempaa pintaa. Tämän valmistumiseen ei pitäisi mennä kauan, mutta toisaalta yritän kuitenkin saada aina välissä muitakin keskeneräisiä hieman edistymään, joten en ehkä kuitenkaan ihan heti saa tätäkään valmiiksi.

Sadetta ja suunnitelmia

Sataa, oikein hyvä sillä täällä onkin ollut pitkään kaunista ja lämmintä, sitä paitsi sateella on mukava istua sisällä neulomassa ja suunnittelemassa uusia neuleita. Toistaiseksi olen vielä onnistunut keskittymään keskeneräisten neulomiseen, mutta voihan sitä jo suunnitella seuraaviakin neuleita, vaikka niiden aloittamiseen menisikin vielä aikaa :)

Uusia villatakkeja haluaisin kovasti päästä neulomaan, vaikka yksi on kesken nytkin. Syksyllä tekee vaan mieli neuloa sellaista ihanan paksua ulkoiluvillatakkia. Selailin garnstudion nettisivuja ja mm. nämä kuvat ja ohjeet löysin.



Tällaiset houkuttaisivat nyt ihan erityisesti, näissä jokaisessa on jotain erityistä, miksi haluaisin tehdä ne kaikki. Ja nämä ohjeet vaikuttivat jopa sellaisilta, että voisin neuloa ihan ohjeen mukaan, tai ehkä en, olenhan monesti ennenkin ajatellut neulovani ohjeen mukaan ja kuitenkin päätynyt soveltamaan jossain kohdassa ainakin jonkun verran. Sitä paitsi seuraavat neulomani isommat työt siis tällaiset villatakit ja vastaavat aion neuloa varastostani löytyvistä langoista, joten soveltaminen taitaisi alkaa siitä. Tuota alhaalla oikealla olevan kuvan neuletakissa käytettyä Brushed alpaca silk lankaa minulla muistaakseni olisi tuo tarvittava 5 kerää punaisena, joten se voisi onnistua. Siinä ohjeessa on vaan se vika, että siinä on ommeltavia saumoja, eikä sen muokkaaminen saumattomaksi onnistu mitenkään helposti. Mutta kai sitä sentään joskus voisi jonkun saumankin ommella. Muihin villatakkeihin minulla ei ohjeen mukaista lankaa ole valmiina, ylhäällä oikeanpuoleisen kuvan takkiin löytyisi Kid Silk lankaa, mutta Alpacaa ei ole oikeaa väriä eikä tarpeeksi paljon, joten tämän neuletakin neulominen jää myöhempään. Kahteen muuhun ei minun muhkeassa lankavarastossani ole ohjeiden mukaisia lankoja, mutta eiköhän sieltä jotkut korvaavat langat löydy. Monet langat, kun olen alunperinkin hankkinut villatakin neulomista silmällä pitäen. Pakko varmaan lähteä lankavarastoa penkomaan. Ja neulomaan keskeneräisiä, että pääsen edes joskus näitä uusia aloittamaan.

Puolivuotiskatsaus

Tämän blogin aloittamisesta on kulunut jo puoli vuotta (ihan melkein just), mihin se aika oikein vilahti? Ajattelin, että olisi hyvä aika tehdä pieni tilannekatsaus keskeneräisten neuleideni suhteen. Puoli vuotta sitten keskeneräisiä neuleita oli 13, jos kahta villatakkia, joista puuttui vain napit, jotka ompelin silloin heti, ei lasketa. Lisäksi kesken oli kaksi muuta käsityötä.

Ensimmäiseksi valmistui kaksi huivia, jotka olivatkin odottaneet luvattoman kauan pingottamista ja parin langanpään päättelyä. Sitten valmistui kesäpusero ja sukat. Sitten edistyminen olikin todella hidasta, neuloin vähän ja lähes kaikkia vuorotellen, joten mikään ei valmistunut. Vihdoin heinäkuussa valmistuivat puuvillasukat ja Pilvenpiirtäjä tunika. Lopulta sain valmiiksi myös paksun villatakin, pitkän hameen ja kaulahuivin. 15 keskeneräisestä käsityöstä olen siis puolessa vuodessa saanut valmiiksi vain yhdeksän. Kaksi neulemekkoa, yksi neulepusero ja yksi neuletakki on edelleen kesken. Myös lapaset on koukkuamatta ja krokotiilivirkatun huivin kohtalo päättämättä. Kaksi viimeistä on suunnilleen siinä tilassa, missä ne olivat puoli vuotta sitten ja mohairpusero on edelleen ilman hihoja, mutta muut ovat kyllä edistyneet. Tilanteen puoli vuotta sitten näet täältä.

Alpakkaiseen mekkoon en vielä puoli vuotta sitten tiennyt neulovani raitoja, nyt mekko on jo melkein valmis, ihanaa saada tämä mekko vihdoin käyttöön. Ihan sopivasti

Tämän villatakin valmiiksi saamiseen voi kyllä vieläkin mennä aika paljon aikaa, vielä on paljon neulottavaa ennen kuin tätä pääsen käyttämään, mutta edistystä on kuitenkin koko ajan tapahtunut pikkuhiljaa.

Tässä mekossa ei olisi enää ihan kauhean paljon neulottavaa, kun vaan istuisin alas ja neuloisin, tiestysti sitten vielä se viimeistely, langanpäiden päättely sun muu vie minulla aina kohtuuttoman paljon aikaa.

Vaikka keskeneräiset neuleeni eivät olekaan edistyneet niin nopeasti kuin olisin halunnut, olen tyytyväinen siihen, että tämän puolen vuoden aikana aloittamistani kuudesta uudesta neuleesta vain nämä heinäkuun loppupuolella aloittamani  piiiiitkät  sukat ovat kesken. Kuten näkyy kirjoneuleosuudet on tehtynä, mustalla sitten vaan loppuun asti.

Haluaisin kuitenkin saada nämä keskeneräiset valmiiksi tämän vuoden aikana, joten nyt yritän keskittyä vain näiden neulomiseen. Pyrin välttämään uusien neuleiden aloittamista ennen kuin nämä kaikki loputkin keskeneräiset ovat valmistuneet. Vaikeaa, todella vaikeaa, päässä pyörii nimittäin vaikka kuinka paljon uusia ideoita ja haluaisin aloittaa vaikka mitä uutta. Krokotiilivirkatun huivin aion kylläkin purkaa en tehdä valmiiksi, joten siitä langasta voin aloittaa jonkun uuden työn. Mitäköhän siitä tekisin? Toisaalta nyt on kyllä ihan hyvä vauhti ainakin toistaiseksi näiden vanhojenkin neulomisessa, eikä minkään tekemisessä ole mitään jumitusta tai ongelmaakaan.

Neulekaveri

Hellepäivinä mukavinta on istua ulkona varjossa neulomassa. Aina välillä voi toki käydä tekemässä jotakin muutakin, koska onhan sitä paljon muutakin kivaa tekemistä. Helteillä ei vaan kannata rehkiä liikaa, täytyy pitää tarpeeksi taukoja ja nauttia ihanasta lämmöstä. Isäni luona pihalla istuessani minulla oli seuranani neulekaveri, joka osaa todella nauttia näistä mahtavista säistä.

Ja aurinkokin pääsi välillä paistamaan hieman meille tähän puun alle, kun en halunnut häiritä hänen uniaan ja nousta tuolia siirtämään.

Kylmemmällä ilmalla tällainen lämmitin sylissä on oikein miellyttävä, näillä helteillä olisin pärjännyt ilmankin, mutta eihän sitä raaskinut siitä poiskaan ajaa, kun niin tyytyväisenä siihen asettui, ja kun vielä osasi asettua ja olla niin, ettei häirinnyt neulomistakaan.

Varjossa istuskellessa voi myös ihailla kukkia ja seurata kissanpentujen puuhia...

...tai katsella upeaa taivasta ja lintujen lentoa.

Hidasta edistystä

Keskeneräiset neuleet eivät ole valmistuneet, mutten ole myöskään aloittanut uusia. Kaikkia keskeneräisiä töitä olen neulonut ainakin pikkusen eteenpäin, vaikkakin aika vähän.

Mietinkin tässä, että jos tekisinkin tästä mohair-puserosta lyhythihaisen, saisin sen nopeasti valmiiksi ja se olisi ehkä jopa kivemman näköinen kuin pitkähihaisena, mutta tulisikohan minun käytettyä sitä lyhythihaisena. Täytyy vielä miettiä, mikä olisi paras ratkaisu.

Kilpikonnavauhtia etenee minun neulomukseni, kun nautin keväästä ulkona ja sisällä sormet mullassa.

Vaihtelun vuoksi

Oikeastaan olin yllättynyt, ettei keskeneräisiä neuleita ollutkaan tuon enempää. Aloitan uusia töitä usein siksi, että juuri aloitettu työ on pieni ja helppo kuljettaa mukana laukussa. Sitten tietysti tarvitsen erilaisia töitä erilaisia mielentiloja ja tilanteita varten. Välillä neulomisen pitää olla hyvin yksinkertaista ja helppoa ja toisinaan taas kaipaan haasteita. Neulon mielelläni myös vaihtelevasti eri paksuisista langoista, vaikka mieluiten taidan neuloa hieman ohutta sukkalankaa paksummista langoista, kovin paksuista langoista en kuitenkaan neulo kovin mielelläni. Ihania pitsihuiveja on ilo neuloa hyvinkin ohuista langoista.

Tietysti sitten välillä täytyy neuloa tarpeeseen esimerkiksi pipo tai lahjaksi vaikkapa sukat, jolloin muut työt saavat odottaa. Neulon useimmiten ilman ohjetta, enkä tee mallitilkkuja, joten välillä täytyy jättää työ kesken ja miettiä kuinka työtä voi jatkaa niin, että ei tarvitse mieluiten purkaa ollenkaan tai ainakin mahdollisimman vähän ja neuleesta tulee kuitenkin onnistunut. Niin ja miettimistauollahan täytyy siis neuloa jotain muuta työtä.

Ja tietenkin pääni pursuaa koko ajan uusia ideoita, joita olisi kiva päästä toteuttamaan heti.

Yleensä lukuisat keskeneräiset työni etenevät kuitenkin hitaasti, mutta varmasti, kunnes tulee aika ommella kappaleita yhteen, päätellä langanpäitä tai viimeistellä työ. Minun töissäni ei edes yleensä ole montaa saumaa, kun neulon melkein kaiken ilman saumoja yhtenä kappaleena. Muistuipa tässä nyt mieleeni, että keskeneräisten listalta jäi puuttumaan kaksi villatakkia, joista puuttuu napit. Kumpikin villatakki on jo ollut käytössäkin ilman nappeja. Jospa nyt kuitenkin menisin ja etsisin ne villatakit ja ompelisin ne napit paikalleen.