Välinerikko viime metreillä

Sinisen mohairpuseroni hihojen neulominen on edistynyt tuskastuttavan hitaasti. Olen neulonut niitä molempia yhtäaikaa pyöröpuikoilla magic-loop'ina. Sileää oikeaa ohuesta mohairlangasta ja kaksi hihaa yhtäaikaa, tuntuu melko toivottomalta, tylsää eikä hihojen pituus tunnu kasvavan sitten millään. Vihdoin kuitenkin alkoi tuntua, että edistyyhän ne sittenkin, hihat olivat jo melkein riittävän pitkät...vain pari senttiä enää...ja onnistuin katkaisemaan toisen puikonpään. Ja ihan omaa tyhmyyttäni, kannattaisi vähän katsoa mihin keskeneräisen työnsä laskee, ja miten sen lähistöllä liikkuu. No, koska rahatilanteeni, ja lankakaupat kaukana, ja puikonpää oli katkennut/lohjennut sillä tavalla pitkittäin, että osat sai hyvin aseteltua kohdakkain, päätin korjata sen liimaamalla. No joo, vaikka osat ilman liimaa sai aseteltua erittäin siististi ja tasaisesti vastakkain, liiman kanssa ei ollutkaan ihan niin helppoa. Kyllä sillä nyt varmaan noi hihat loppuun saa neulottua, mutta seuraavan kerran 3,25 mm:n puikkoja tarvitessani joudun kyllä puikko-ostoksille. 3,5 mm:n päätkin pitäisi ostaa, niistä kun hukkasin toisen jo kesällä isäni pihalle. Nämä koot taitavat vieläpä olla niitä kaikkein useimmin käyttämiäni.

No eipä tuosta kuvasta sitä korjausta kunnolla näe, tarkennus on ihan väärässä päässä puikkoa. Tuolta läheltä tuota metalliosaa se on liimattu, vähän siinä näkyy sitä kuivunutta liimaa, ja huomaa, ettei puu ole ihan tasainen.

Niin, että ihan niin pian en sitten päässytkään valmistuneita esittelemään, kun vielä maanantaina luulin. Viikot kuluu aina niin nopeasti. Lapaset olen kyllä saanut koukuttua, että jospa huomenna saisin ne kuvattua ja postattuakin. Ja toivottavasti pian sitten muitakin.

Arpaonnea

Arpaonni suosi minua Woof & Stich - käsillä tekevän blogi -blogin synttäriarvonnassa, ja palkinnoksi valitsin Hennan tekemät haitarivillasukat. Sukat odottivat minua eilen illalla postilaatikossa, kun tulin kotiin. Ihanat sukat, ja juuri sopivat minun jalkoihini. Tosi kiva saada joskus jonkun muun tekemät villasukat jalkaan, ja tulivat tarpeeseenkin. Olen nimittäin itse neulonut itselleni viime aikoina vain ohuita sukkia.

Garter yoke baby cardi ja junasukat

Olin eilen ystäväni Baby shower -juhlissa. Heti, kun kuulin juhlista aloin neuloa junasukkia ja etsiä vauvan villatakin ohjetta. Sukat valmistuivat siis jo jokin aika sitten, mutta villatakin napit sain ommeltua paikalleen vasta lauantaina. Kuvat muistin sentään napata eilen ennen kutsuille lähtöä, mutta junasukat unohdin punnita.

Vauvan villatakin neuloin Garter yoke baby cardi ohjeella, löytyy täältä. Luonnonvalkoista Drops Merino Extra Fine lankaa siihen kului hieman vajaa 3 kerää, 138 grammaa. Käytin 3,75 mm:n pyöröpuikkoja. Ja kerrankin noudatin ohjetta kirjaimellisesti (niin no, muuten paitsi langan ja puikkojen suhteen :) tai ainakaan en tietoisesti tehnyt mitään muokkauksia. En ole juurikaan neulonut englanninkielisistä ohjeista, mutta tässä ohjeessa ei ollut mitään erikoisia neulesanoja, jotka olisivat tuottaneet ongelmia. Englannin kieli sinänsä ei tuota minulle ongelmia, mutta neulesanastoon en ole perehtynyt oikeastaan ollenkaan. Ohje on muutenkin mielestäni kaikessa yksinkertaisuudessaan loistava.

 Vauvojen neuleet on kyllä tosi suloisia ja ihania, ja nopeita neuloa, mutta pikkusen ärsyttäviäkin. Siis, kun ne näyttää niin pikkuriikkisiltä, voiko ne mitenkään mahtua ihan oikealle ihmiselle? Kuitenkaan ei ole kiva tehdä liian isoakaan, joten on vaan noudatettava ohjetta ja toivottava, että vaate sopii. Ja vaikka oikeasti ne junasukat näytti niin pikkuisilta, paitsi pitkävartisilta, niin tuossa kuvassahan ne näyttää ihan suhteettoman suurilta ainakin tuohon villatakkiin verrattuna. Onko junasukat siis älyttömän isot (mieluummin niin, koska ovat ihan käyttökelpoiset varmaan silti) vai villatakki ihan liian pieni (kääk!)? Junasukat neuloin muuten Drops Baby Merinosta, luonnonvalkoinsta, limeä ja lilaa.

Toivon pääseväni lähiaikoina esittelemään muitakin valmistuneita, olenhan nyt malttanut olla aloittamatta mitään uutta, joten eiköhän täällä pian valmistu yhtä sun toista. Valmistuneiden kuvaamiseen tilaankin sitten parempia ilmoja, vähän vähemmän harmaata, kiitos.