Lippamyssy

Tällä kertaa myssy ihan itselle, nyt ei päätä palella. Minulla oli hieno visio lipallisesta paksusta ja lämpimästä myssystä. Ohjetta ei tietenkään ollut, enkä jaksanut sellaista etsiä, joten valitsin sopivan langan ja puikot ja aloin neuloa loppiaisena tätä Rowanin Cocoon -langasta 7 mm:n puikoilla.

Loin 84 silmukkaa, joilla neuloin 10 krs:ta oikein, yhden kerroksen nurin 10 krs:ta oikein. Käänsin ja yhdistin taitteen, lisäsin 16 silmukkaa tasaisin välein =100s, joilla jatkoin sileää oikeaa neuletta kunnes lakki oli mielestäni riittävän syvä. kavennukset tein melko nopeasti. Lopuksi poimin reunasta silmukoita, ja neuloin lipan lyhennetyin kerroksin. Lopuksi virkkasin lakin alareunaan kerroksen piilosilmukoita viimeistelyksi. Lankaa kului 152 grammaa.

Neuloin myssystä tarkoituksella liian ison, koska halusin huovuttaa sen kevyesti pesukoneessa tiiviimmäksi. Niin tämän neulomiseenhan ei montaa päivää mennyt, mutta sitten keräsin useamman päivän rohkeutta huovuttamiseen. Eikä huovuttaminen ihan toiveideni mukaan sujunutkaan. Ensiksikin lakki olisi saanut olla kuitenkin vielä hieman syvempi, koska se kutistui siinä suhteessa aika paljon. Toiseksi kaksinkertainen reunus ei leveyssuunnassa huopunut ihan riittävästi, joten lakin alareuna jäi aivan liian löysäksi. Joten kului useampi päivä, kun mietin mitä lakille tekisin, ja että sain sitten myös aikaiseksi tehdä sen, eli pujotin kuminauhan lakin alareunaan käänteen sisään. Niin, että eihän tästä nyt sitten hienon visioni mukainen tullut, mutta kyllä minä sitä käyttää aion.

Snow Princess

 
Tämän villatakin neulomisen aloitin jo syyskuun lopussa Drops Garnstudion sivuilta löytyneellä ohjeella. Ensimmäisen parin kuukauden aikana en päässyt huppua pidemmälle, mutta sitten se edistyikin ihan mukavasti, ja oli ennen joulua lähes valmis. Joulun ja uudenvuoden aikaan en itse ollut kotona, mutta takki oli, joten viimeiset grammat ja sentit helmaan neuloin tämän vuoden toisena päivänä. Langanpäätkin sain tällä kertaa pääteltyä heti, mutta nappien paikalleen saaminen osoittautui tällä kertaa ongelmaksi. Niitä nappejahan takkiin tuli kokonaiset 4 kappaletta, mutta ensin en osannut millään päättää millaiset napit haluaisin, ja sitten pohdin niiden paikkaa, ja no aika vaan kului enkä saanut nappeja paikalleen, mutta tässä tämä nyt sitten viimein on.

Neuloin takin 4,5 mm:n pyöröpuikoilla, hihat saman koon sukkapuikoilla. Neuloin takista selvästi pidemmän kuin ohjeessa, mutta muuten kai vältyin suuremmilta omilta soveltamisilta. Käyttämäni lanka toki oli aika erilaista kuin ohjeen lanka, eikä tämä minun takkini oikein värinsä vuoksi lumiprinsessalta näytä. Lanka on aivan ihanaa Rintalan tilan ruskeameleerattua kaksisäikeistä Helmi luomuvillalankaa, jota kului yhteensä 668 grammaa. Pikkusen lanka saattaisi pistellä paljasta ihoa, mutta yllättävän vähän kuitenkin, ja tämähän onkin tällainen päällystakki. Lanka tuntui neuloessa "rouhean pehmeältä", eikä tuntunut kuivattavan käsiä kuten esimerkiksi 7 veikka, ainoa miinus roskista, joita sai jonkin verran nyppiä pois langasta.

Takki neulottiin yhtenä kappaleena ylhäältä alas, ja ainoaksi ommeltavaksi saumaksi jäi hupun sauma, huippua! Tosin jos tekisin tämän uudestaan, neuloisin niin, ettei jäisi sitäkään saumaa ommeltavaksi. Ja vaikka en varmaan toista ihan samanlaista koskaan neulokaan, tätä ohjetta muokkaamalla voisin kehitellä jonkin uuden version, vaikkapa jotain palmikoita. Jos minusta Nurmilinnun ainaoikean neulominen oli puuduttavan tylsää, niin olisi voinut luulla, että tämän neulominen vasta tylsää olisi ollutkin, mutta jostain syystä en kokenut tätä ollenkaan tylsänä neulottavana. Bambukuviota oli helppo neuloa, mutta se toi vaihtelua sileän neulomiseen, ja ehkä langan liukuvärityskin edesauttoi mielenkiinnon säilymistä.

Vaikka tämän takin lopullinen valmistuminen venyikin pitkälle tämän vuoden puolelle, en aio laskea tämän työn grammoja lankalaihikseen, koska en oikeasti neulonut tänä vuonna kuin ehkä muutaman gramman tähän työhön.

Kun kerran kyseessä on hupullinen takki, niin täytyy kai sitä laittaa edes yksi kuva, jossa se näkyy päässä. Mutta kuten näkyy, huppu on vähän kummallisen näköinen hiippa, luulen, että siitä tuli vähän pienempi kuin ohjeessa, ja siksi se on vähän hassun näköinen päässä. Tuskinpa sitä muutenkaan olisin kovin paljon käyttänyt, ja taakse se asettuu mielestäni erittäin kauniisti, joten ei haittaa menoa.

Nurmilintu lensi tännekin

Puikoilta se lensi jo noin kolme viikkoa sitten, mutta tänne se ehti vasta nyt. Aloitin Heidi Alanderin suunnitteleman Nurmilinnun neulomisen Dropsin Alpaca langasta 2.1. Eikä sen neulomiseen montaa päivää kulunutkaan, langanpäätkin tuli pääteltyä suhteellisen nopeasti, mutta pingotusta ja kuvaamista se saikin sitten odotella pitkän tovin.

Pingottamisessa oli omat haasteensa huivin mallin ja pituuden vuoksi, ja no jaa, pingottamisessa nyt vaan tuntuu aina olevan minulle jotain haastetta. En pingottanut huivia mitenkään äärimmilleen, mutta mielestäni oli tärkeää saada "avattua" pitsiosiot, ja muutenkin huivin kaunis muoto esiin. Ja koska eilen oli niin hyvä sää kuvata (oli siis täysin harmaata, ja lunta, räntää ja vettä, kaikkia sateli taivaalta ihan riittämiin), sain vihdoin otettua kuvat kaikista valmistuneista neuleistani (enää pitäisi kahlata kaikki kuvat läpi, ja toivoa, että sieltä löytyy kaikista edes joku kelvollinen otos).

Minulla oli yhteensä 100 grammaa  (2 kerää) kamelinväristä Alpacaa, jotka olin voittanut KahviKaneli virkkaa -blogin arvonnassa. Lanka oli aivan ihanan pehmeää ja kaunista, ja olisin mielelläni neulonut yksivärisen huivin pelkästään sillä, mutta epäilin langan riittävyttä (eikä se ihan olisi riittänytkään) en kuitenkaan halunnut pienempää huivia, joten päätin neuloa ensimmäisen pitsiosuuden keltaisella ja toisen vihreällä Alpaca-jämällä, loput huivista neuloin kamelinvärisellä Alpacalla. Lankaa kului yhteensä 112 grammaa. Neuloin huivin 3,75 mm:n pyöröpuikoilla.

Olen ihastellut toinen toistaan kauniimpia Nurmilintuja lukemattomissa blogeissa, joten olihan vihdoin aika neuloa sellainen itsekin. Erityisen ihastunut olen tämän huivin muotoon, mutta sen neulominen ei kyllä ollut mun juttu. Tuntui, että ennen ensimmäistä pitsiosuutta sai neuloa loputtoman pitkään ainaoikeaa, todella helppoa, mutta äärettömän tylsää, ja toisaalta täytyi kuitenkin laskea silmukoita ja huomata aloittaa pitsiosuus oikeassa kohdassa (joo, neuloin ensin pari kerrosta ohi, ja jouduin purkamaan!). Ja sitten ne pitsiosiot, jostain kumman syystä en osannut millään hahmottaa ainaoikein neulotun pitsin kuviota siinä neuloessa, ja vaikka pitsikuvio olikin periaatteessa helppo, onnistuin aivan liian monta kertaa tekemään kerroksen alussa jonkin virheen, jonka huomasin kerroksen lopussa, kun silmukat ei täsmänneet, ja sain purkaa ja neuloa uudestaan. Vasta viimeisessä pitsiosiossa alkoi neulominen sujua, ja sitten olisinkin mielelläni jatkanut vieä pidempäänkin.